HELLO ANONYYMI

Khihi. Sain ekat viralliset bs-kommentit blogiin ;) Näitä on odoteltukin. Kaikkia ei vaan voi miellyttää no matter what. Mä elän vaan itteeni varten ja teen sen mukaan valinnat sekä myöskin sen mukaan kirjoitan tänne blogiin. Jokainen toivottavasti ymmärtää, että myös mulla on blogin ulkopuolella elämä, josta en kerro kaikkea tänne. :D Joten ei tää elämä ei oo pelkkää ihanaa fitnesstä lol. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos joku on vakio niin se on haters gonna hate.
Mukavaa kumminkin kun viitsitte käydä lukemassa tätä blogia ja vaivaudutte myös kommentoimaan. ;) All the best for ya!

Sit ajattelin kirjoittaa tästä tällä hetkellä vellovasta "fitness-vihasta".

Nyt taas some on täynnä kaikenmaailman blogikirjoituksia ja artikkeleita siitä, kuinka fitness tuhosi millon kenenkin elämän. Joo, totta on, että lavalle aikovalla dieetti ja treenaaminen loppuvaiheessa ei ole kovin tervettä ja se VOI olla sellainen, että kroppa ei vaan kestä. Siinä vaiheessa täytyy itse uskaltaa puhaltaa peli poikki, niin kauhealta kuin se luovuttaminen saattaakin kuulostaa. Ei kukaan varmaan halua terveydellään kuitenkaan alkaa leikkimään. Mua suorastaa ärsyttää monet näistä kirjoituksista, fitnesstä suoraan syytetään kaikista terveysongelmista. Laitan tähän nyt erään farmilaisen kommentin asiaan liittyen:

Lisään vielä itse jotain: 1. Fakta on se, että fitness vetää puoleensa syömishäiriöön taipuvaisia ihmisiä. Tekeekö laji niitä on aivan eri asia. Monet muut lajit vetävät samalla tavalla. Jos hylätään Freud aikansa eläneenä ja ajatellaan syömishäriötä (anoreksia, bulimia, ahmishäiriö) niin se katsotaan olevan systeeminen häiriö (Murray Bowen / systeemiteoria) eli ihminen oireilee systeemin ahdistusta ulos. Systemi, jossa itse kukin elää toimii omien lakiensa mukaan ja yksi on se, että ahdistusta siirretään toisiin ja heikoin oireilee sen ulos henkisesti ja fyysisesti. Silloin kun sisäinen maailma on pirstaleina ulkoista maailmaan hallitaan ruuan kautta eli kyse on osaltaan ympäristön kontrolloinnista. Jokainen, joka on ollut tekemisissä syömishäiriöisen kanssa tietään, miten tämä hallitsee sairaudellaan ympäristöään. Levittää omaa ahdistustaan. 2. Voiko kisadieetillä kilpirauhanen mennä sököksi? Vai onko se jo ollut sökönä ennen sitä - se tulee vain esille kropan ollessa kovilla? 3. Aineenvaihdunnan lopahtaminen. Vain pitkäaikainen nälkiintyminen voi johtaa aineenvaihdunnan suurempaan romahtamiseen. Kovakin dieetti voi pienentää sitä 10 - 30 %:a ja tuo 30%:a on jo harvinainen luku (Juha Hulmin seminaari Jyväskylässä keväällä) 4. Itse pidän yhtenä ongelma sitä, että on helvetin kiire lavalle. Eiköhän treenata ensin 2 - 4 vuotta kovaa ja opetella tuntemaan oma nuppi ja elimistön toiminta. Sitten aletaan tuumimaan kisoja. Tosin oman nupin tunteminen alkaa naisilla tuossa 30 v ja miehillä 45 v jälkeen. Paras ohje on se, että ei hosuta ja uskalletaan viheltää peli poikki jos alkaa tökkimään. Tämä ei voi olla pakkoa. Perkele.

Ei ole siis todellakaan selvää, että fitness (oletetaan tässä nyt fitnesstä urheilulajina, ei elämäntapana) itsessään aiheuttaa syömishäiriöitä, tuhoaa aineenvaihdunnan tai aiheuttaa muuten kilppariongelmia. Jokaisen täytyy osata itse kuunnella kroppaansa ja sanoa, jos joku tuntuu todella väärältä. Tässä hommassa osaavalla valmentajalla on todella iso rooli. Mä itse ainakin luotan täysin omaan valmentajaani ja mä tiedän, että hän sanoo suoraan jos joku homma ei toimi. Iso ongelmahan tässä on siinä, että puolen vuoden treenillä ja ruokavalion noudattamisella lähdetään kovalle dieetille ja lavalle. Lavalle menoa moni pitää hyvänä motivaattorina, muttei lyhyessä ajassa mitenkään ehdi nähdä miten kroppa suhtautuu ruokavalioon ja kovaan treenaamiseen. Ja sit kun esim. tulee se kilpparisairaus, syyttävä sormi osoittaa valmentajan suuntaan. Toki olisi hyvä, että valmentajat enemmän valottaisivat valmennettavia mahdollisista kisadieetin riskeistä, mutta mikään ei estä itse ottamasta selvää asioista. Tämä on tän buumin varjopuoli, moni joka ei oikeasti tiedä juuri mitään fitness-lajeista näkee Virmajoen kuvan, hankkii valmentajan ja lähtee kilpailemaan.

Tavoitteellinen treenaaminen ja terveellisen ruokavalion noudattaminen ei ole pakkoa ja siitä pitää voida nauttia. Vaikka minäkin oon vielä ihan innoissani menossa body fitness -lavalle niin on mullakin ollut mielessä ajatuksia siitä, että haluanko tätä oikeasti ja että onko tää mun juttu ja oonko valmis pitkään kisadieettiin. Luovuttaminen on perseestä, mutta mä en oo koskaan kilpaillut missään urheilulajissa. En siis osaa sanoa löytyykö musta sitä vaadittavaa voitontahtoa ja oonko valmis vetämään rankan dieetin läpi vain päästäkseni siihen tikeimpään lavakuntoon. Ja sen kilpailun jälkeenhän dieetti vielä jatkuu, ei siinä oikein voi vaan alkaa mässyttämään ellei halua paisua ku pullataikina. Mä täysin tiedostan kaikki mahdolliset terveysongelmat enkä todellakaan pelkää sanoa valkulle, jos jossain vaiheessa alkaa tuntumaan "väärältä". Dieetti ei varmasti tuu olemaan alusta loppuun ruusuilla tanssimista, mutta terveyden ehdoilla mennään jokatapauksessa. Sen täytyy tuntua omalta jutulta ja hyvältäkin ainakin pääpiirteissään. Eihän dieetin ulkopuolellakaan aina ole superhyvä fiilis.

Tässä on siis iso ongelma, varsinkin jos on jo ennalta ns. piileviä terveysongelmia jotka vaan tulee esille dieetillä ja sitten syytetään fitnesstä. Jos yhtälöön lisätään ei-niin-osaava valkku ja se, ettei kuunnella omaa kroppaa niin tuho on taattu. Hyvällä valmentajalla pitää mielestäni olla omakohtaista kilpailukokemusta fysiikkalajeista sekä myöskin kisavalmennuskokemusta. Ei kuka tahansa pt voi lähteä valmentamaan kilpailuihin jos meinaa hyville sijoituksille päästä. Eikä muutenkaan. Kisavalmentaminen vaatii paljon enemmän. Parashan varmaan olisi ns. hands on -valmennus, jossa valmentaja voi seurata kuntoa mahdollisimman usein sekä myöskin "hoitaa" valmennettavan pääkoppaa. Mulle tosin sopii todella hyvin valmennus myös etänä ja on se muutenkin mahdollista oli body-lehti mitä mieltä tahansa (mm. Anna Virmajoki Bombshell). Toki nyt tulen näkemään valmentajaa useammin kun esim. viime vuonna, mutta suurin osa kuitenkin tapahtuu sähköpostin välityksellä ihan siksi, etten ole vuoden ympäri Suomessa.

Pitäis tässä lähteä pikkuhiljaa treenaamaan rinta-olkapäät. Tää on jostain syystä viikon tyhmin treeni. Suunnilleen vihaan treenata rintaa, BLAAH! Ku ne tulokset ei näy peilistä samalla tavalla ku muut lihasryhmät :D En vaan tykkää tällä hetkellä yhtään ojentaja/hauis/rinta-punteista. Lemppareita on ehdottomasti selkä ja takareidet/pylly. Jostain syystä ootan aina viikon mave-treeniä ku kuuta nousevaa, mutta sit taas enää en tykkää pätkääkään sjmv. Kummasti vaan nää lemppari/inhokki-treenit muuttuu. Mulla oli muuten fitfarmin paita eilen päällä salilla ja yks tyyppi tulikin siinä sit kyselee oonko mä valmennuksessa. Juteltiin siinä hetki, hän on menossa uuteen men's fitness physiqueen kisaamaan nyt syksyllä. Hän sit kysyi multa, että missäs Espoossa voi heinäkuussa treenata poseja peilisalissa. En keksinyt mitään mestaa ja ihan tosissaan aloin kelaa että hitto eihä mitkää mestat oo auki eikä fit1 ole peilisalia. Missäs mä meinaan treenata t-kävelyä ens kesänä ku koulut sun muut on kesällä kiinni :D

Kauheesti en jaksanu lukea tekstiä läpi, joten toivottavasti ei oo paljoo virheitä ;) Eilen varattiin viimein Madridiin lennot ja hotelli. Whoop whoop! Mutsi siis tulee sinne mun kanssa, koska en mitenkään selviäis yhdellä matkalaukulla, ku meinaan raahata kaiken mukana himasta (lisäravinteista treenikamoihin ja joihinkin keittiövälineisiin ja mahd. paljon kenkiä/vaatteita ettei tarvitse ostaa). Hotellissa kuvien ja arvostelujen mukaan hyvä punttis ja uima-allas. Jeejee nyt salille ja sitten leffaan! :)

-Metukka