maanantaina, joulukuuta 08, 2014

#8: Fitness-herkuttelu

Luukku #8

Paitsi että mikä hemmetin fitness-herkku? Puhutaan siis niistä kovaa mainetta niittäneistä terveellisistä herkuista. Otsikko olkoon mikä on, sillä varmasti kaikki ymmärtävät aiheen. Mulle sana fitness on kumminkin kokenut niin pahan inflaation, että käytän sitä sellaisenaan sarkastisissa yhteyksissä lähinnä. Jokatapauksessa, tämä on asia joka on varmasti tullut vastaan monille fitness jne. blogeissa ja somessa. Itseasiassa kirjoitin tämän aikapäivää sitten, kun tästä aiheesta kohistiin somessa. Nyt kukaan ei enää koko aihetta edes muista, joten on aika taas jauhaa aiheesta. xD Oon huomannut, että monia ihmisiä ärsyttää nämä "terveysherkut". Eli että kun herkutellaan niin sitten niillä "oikeilla" herkuilla eikä että "joo taateli on ihan samanmakuista kuin kinuskikastike" tai että "riisikakku avokadolla on ihan ku söis leipää voilla". Siis ei tietenkään ole. Mutta he, jotka näitä terveellisiä herkkuja kehittävät ja tykkäävät tehdä/syödä (ml. minä) ymmärtävät mikä merkitys on puhtaalla ruokavaliolla.




Mä tykkään mun ruokavalion ruoista eikä siinä sen kummempaa. Nyt melkein 3 vuotta olen syönyt enemmän tai vähemmän samalla kaavalla enkä vieläkään ole kyllästynyt pelkkään riisiin&kanaan tai makaroniin&jauhelihaan. Joskus kumminkin tekee mieli mukailla ja syödä jotain "herkumpaa" kuitenkaan poikkeamatta ruokavaliosta ja tällä tarkoitan esim. protskupannareita, kakkuja, ja makaronilaatikkoa mun makroilla tehtynä. Mulle on tärkeää, että ruoka jota syön on terveellistä, ja että proteiinin määrä on riittävän suuri - toisinsanoen makrojakauma kunnossa. Ja en nyt toki tarkoita 100% ajasta. Mutta kun syön tällä tavalla mulla itselläni on silloin hyvä olla, sillä tiedän, että mun kroppa saa sitä mitä se tarvitsee ja ennenkaikkea tukee mun liikunnallisia tavoitteita. Eikä tule sitä fiilistä "mun ei nyt pitäisi syödä tätä". Tällä tavalla voin myöskin hyvällä omatunnolla toisinaan vedellä niitä "oikeita herkkuja". Molemmille on aikansa ja paikkansa! Mulle tällä hetkellä ihan kunnon ruisleipäkin on HERKKU!


Mä tiedän minkä näköinen musta tulee, jos nyt palaan entisiin ruokailutottumuksiin, sehän nähtiin jo muutospostauksesta. En mä halua. Ei takaisin ole enää paluuta. Tämä on mun elämäntapa 90% ajasta. Näin ollen mulla itselläni on paljon parempi fiilis syödä "terveellisiä" herkkuja kuin esim. fazerin sinistä (joka on muuten aivan liian makeaa mun suuhun kun taas tummaa raakasuklaata voisin syödä levytolkulla). Ja yleisin argumentti on että "ei terveelliset herkut oo mitään terveellisiä vaan just kaloripommeja" koska monesti näissä käytetään esimerkiksi kookosöljyä tai mantelijauhoa. Mutta eihän se pointti olekaan se, paljonko kaloreita näissä ruoissa on vaan NE MAKROT! Jos kyse olisi kaloreista, ei voitaisi enää puhua fitness-elämäntavasta. Tässä esimerkki meidän yliopiston perus opiskelijan ruokavaliosta: Aamupalaksi latte (ja vaikka viineri), lounaaksi kolmioleipä (ja sipsejä) ja illalliseksi hamppariateria ja päivän kalorit on siinä, ellei jopa ylity. Tällä tavalla ei todellakaan jokainen ihmisen syö joka päivä ja rahaakin menisi liikaa, mutta mulle ei kävisi mielessäkään vetää jotain erikoiskahvia ja mahdollisesti pasteijaa aamiaiseksi. Ei edes yhtä kertaa. Eihän tolla edes pysy nälkä.


Jos olisi aina vaan pakko herkutella niillä "oikeilla" herkuilla niin lataisin kropan vaan täyteen valkoista sokeria ja kovaa rasvaa. Mä mieluummin sitten valitsen paremmat raaka-aineet ja vaikka kalorit olisivatkin samat niin oliiviöljy on kyllä parempi vaihtoehto kuin joku oivariini (jep tästäkin joku on toista mieltä). Mä oon mun elämäntavan takia oppinut syömään hyvin askeettisesti, enkä enää käytä kermaa ruoanlaitossa enkä voita leivän päällä - siihen sopii avokado tai manteli/cashew-pähkinävoi :) No en ole totaalikieltäytyjäkään, kaikkea tulee syötyä JOSKUS mutta vain silloin kun käyn ulkona syömässä tai tehdään kavereiden kanssa ruokaa. Muutoin jätän nämä lisukkeet muille. Okei, on minullakin yksi pahe ja se on ketsuppi ;)

 

Herkkupäivät ja raflasyöminen sillon tällöin on siis asia erikseen, mutta jos nyt puhutaan vaikka kerta viikkoon niin mä mieluummin syön hyvistä raaka-aineista valmistettuja herkkuja vaikka aina niitäkään ei kyllä jaksa tehdä kun oon vähän laiskanpuoleinen keittiössä. Raakasuklaa on mun mielestä miljoona kertaa parempaa kuin ykskään fazerin suklaa, koska se tyydyttää mun suklaahimon JA "se tuntuu oikealta" vaikka olisikin paljon kaloreita, if you get my point. Vaikea selittää, mutta suurin osa ajasta ruoka mitä syön tulee myös tuntua hyvältä. Näin ollen esim. nämä brunssit mitä niin rakastan tuntuu hyvältä, koska en käy joka viikko vaan sillon tällöin. Joka viikko en enää nauttisi niin paljon, sillä tuleehan siinä aikamoinen määrä kaikkea foodia mätettyä, terveellistä ja ei niin terveellistä. Tässäkin taas pätee se, että kaikki asiat eivät käy kaikille ja olemme erilaisia. Toinen tykkää omenasta, toinen appelsiinista. Pointtina ehkä lähinnä heille, jotka niin paheksuvat "terveysherkuttelijoita".


Meneeks se näin? ;) haha.

Useimmiten näistä terveysherkuista saa myös monia mineraaleja ja vitamiineja (mm. superfoodit), joita ei kyllä saa mistään lihapasteijasta. Oon myös kuullut sanottavan, että ihan tyhmää selittää että joku prodepannari maistuu ihan oikealle pannarille. Että miksi ei voi vaan syödä muuten terveellisesti ja herkutella kunnolla sitten harvemmin. Noh, mä en kyllä nää siinä mitään eroa syötkö smoothien, rahkan tai raejuuston iltapalalla vaiko samoilla makroilla sen prodepannarin. Mutta kyllä mä syön erittäin hyvällä ruokahalulla mun valkuais-heralätyt mieluummin kun sitä "oikeeta", koska näin mä saan just ne oikeet makrot napaan ja maistuukin hyvältä - eri tavalla hyvältä kuin se perinteinen rasvasokeripannari. Jos mulle sanottais, että saat saan valita viikon ajaksi jomman kumman niin ei tarvi edes miettiä valintaa. Ehkä mun makuaisti sitten vaan on outo, koska tykkään molemmista - vaan ihan eri tavalla. Homman juju vaan on siinä, että kaikilla se kroppa ei pysy kunnossa jos herkuttelee "oikeilla" herkuilla joka päivä tai edes joka viikko (lähtee helposti lapasesta), joten sitten mun makeanhimoa paikkaa juurikin esimerkiksi nämä iltapalapannarit tai questbarit. Kaverikin kun kävi Madridissa mun luona ja kerroin hänelle sen ohjeen millä itse oon niitä tehnyt niin puhelimeen tulikin kuva ja kommentti, että oli ihan superhyvää! Eikä tässä kohtaan kukaan oo väittänyt etteikö se perinteinen olisi myös hyvää. Mulle ero on esimerkiksi siinä, että miksi ihmeessä mä laittaisin aamupalalättyihin vaikka vehnäjauhoa (tai mitään muutakaan jauhoa), kun voin yhtä hyvin tehdä ne kaurahiutaleilla?? En nyt välttämättä alkaisi leipomaan kaikkea terveellisesti illanistujaisiin, sillä en mä halua väkisin tuputtaa mun ruokailutottumuksia muille. Kaikki vaan eivät pidä samoista asioista. Huomasin ihan todella, kuinka dieetillä makuaisti herkistyi huomattavasti ja ihan kaikki ruoat, jopa mun vihreät ruoholta maistuvat pinaattiletut maistuivat aivan taivaalliselle. :D

Eipä mulla muuta asiaa ollut tänään. Hyvää maanantain jatkoa! ;)

Metu xx

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2014

#7: Fiiliksiä kisakunnosta

Luukku #7 tänään paljastuu mun ajatuksia kisakunnosta, muutoksista kropassa dieetin jälkeen sekä siitä "tyhjiöstä", josta usein puhutaan.

Dieetti mulla kesti abouttiarallaa 22 viikkoa ja kiloja lähti noin 13. Lopputuloksen kuvia on muutamassa viime postauksessa, mutta allaoleva kuva on otettu pari viikkoa kisojen jälkeen. Mä muistan kuinka pelkäsin, että "oonkohan lihonut liikaa" kisoista. Koska mielestäni söin tosi paljon. En nyt muutamia päiviä lukuunottamatta kumminkaan hirveesti epäterveellisiä juttuja, mutta hiilareiden määrä oli varmaankin vähän liikaa kertaheitolla lisätä ruokavalioon. Ne lisäykset pitäisi tehdä hitaasti, jotta kroppa oppii taas polttamaan energianlähteenä tehokkaasti hiilihydraattia. Tätä kutsutaan myös "reverse dieettaamiseksi". Kisojen jälkeen söin 3 päivää aikalailla mitä mieli teki ja sen jälkeen siirryin reverse dieetille. Mä noudatin itse omaa reversedieettiä yhden viikon ajan aika tarkkaankin (joskin siinä tuli matkustamista niin jouduin vähän soveltamaan). Sen jälkeen aloin soveltamaan ja suuhun katosi mielestäni määrällisesti liikaa kaikkea muuta. Toisaalta olihan se kontrastikin iso dieettiin, että mieni määrä muuten tuntui siinä kohtaa isolta määrältä ja tuntui kuin olisin tehnyt jotain rikollista.

Kuitenkin, tätä kuvaa kun katson nyt, niin ihan puistattaa ajatella, miten sitä on sokeutunut omalle kropalle. Mä en missään nimessä ihaile tuota kuntoa tällä hetkellä, enkä todellakaan kaipaa siihen riutuneeseen kuivan kesän orava -lookkiin. :D Olisi huolestuttavampaa jos mä kaipaisin tuohon kuntoon takaisin. Tuo on hetken kunto, eikä normaali tila ja sen toivottavasti ymmärtää jokainen tässä lajissa kilpaileva. Mä uskon, että tulevaisuudessa en enää katso itseäni samalla tavalla, sillä tiedän minkä näköinen olen kisoissa ja minkänäköinen taas "offilla" tai paremmin sanottuna kehityskaudella. Mä en oo tänä aikana kisojen jälkeen missään vaiheessa oikeastaan panikoinut tai miettinyt vaa'an lukemaa. Se on noussut tasaisen tappavaa tahtia ja kohta ollaan siinä painossa, johon mä itse asetin max. painotavoitteen ja Harri sanoikin että saa ihan rauhassa nousta sinne, eli 65kg. Kisapainoon ennen varsinaista vikan illan kuivattelua on nyt matkaa sellainen about 7kg. Vaatteet mahtuvat kyllä päälle vielä joskin osa vähän kiristää. :D Se kuuluu asiaan hah.


Tuon ylläolevan kuvan aikoihin oltiin yhtenä päivänä menossa johonkin bileisiin ja mä kävelin edeltä. Aurora oli mun takana ja sanoi yhtäkkiä "You have a thigh gap, I'm so jealous". Mua alko naurattaa... siis ffs oikeasti, MIKSI tytöt tavoittelevat sitä. Väliä reisien välissä?? Minä en todellakaan ja silti mulla oli se. Noh, enää ei ole sitä ongelmaa, sen verran fättiä kertynyt jalkoihin. xD


Mun on pitänyt jo moneen otteeseen postata tämä kuva instaan. Tuntuu tavallaan pahalta katsoa tätä kuvaa jälkikäteen kun vasta nyt tajuaa, kuinka laiha sitä oikeasti on. Tää on otettu varmaan muutama viikko ennen Jyväskylän karsintaa, ja tämä todellakin konkretisoi sen, miten sitä oikeasti oma silmä sokeutuu kunnolle aivan täysin. Siksi on todella tärkeää, että on osaava valmentaja, joka pystyy katsomaan sua objektiivisesti. Tässä lajissa onkin todella tärkeetä, että pää pysyy kehityksen mukana. Mä kun kävin kerran mentaalivalmentajan juttusilla muutama viikko ennen kisoja, niin se päällimmäinen palaute joka jäi tunnin seissosta mieleen on se, että mä todella pyrin ajattelemaan kaikki nämä kisadieetin asiat järjellä. En jää itkemään tiukan kunnon perään tai vatvomaan asioita "mitä jos". Jos kisat eivät mene täysin putkeen niin ei se maailma siihen kaadu, kisoja tulee ja kisoja menee. Mähän tein jo emämunauksen oman kunnon ja sen muoviponnarin kanssa, mutta mitä sitten?? Ei tästä enää kauheesti huonommin voi mennä, ensi kerralla paremmin. xD Kisamenetys määrittele ketään ihmisenä. Tottakai sitä itse kukin on mieluummin tiukassa kunnossa kuin ei niin tiukassa, mutta mitä se sitten vaatii ja kuinka paljon kukin on valmis antamaan itsestään ja elämästään sille pienelle rasvaprosentille. Mulla ei nyt tässä selkeesti ollut mitään kunnollista punaista lankaa... kunhan herättelen lukijoita (lukeeko tätä joku) miettimään asioita. :D

Mutta se, mikä on mun mielestä todella surullista, on että moni (nuori) tavoittelee tuollaista kuntoa vaikkei edes kilpaile. Instagramissakin on olemassa hashtageja, joita klikkaamalla ensin aukeaa "varoitus" mahdollisesti järkyttävästä sisällöstä. Syömishäiriöisiä ihmisiä on ja paljon eikä se aina edes näy päällepäin. Elämässä on tärkeintä balanssi. Ettei vedetä ranteita auki jos joskus ruoka jää kotiin tai ei päästä treenille. Ovatko nämä tätä kuntoa tavoittelevat ihmiset sitten kuitenkaan onnellisia kun ollaan miinuskaloreilla eikä ymmärretä mitä tuollaisen kunnon saavuttaminen ja ennenkaikkea ylläpitäminen oikeasti vaatii?? Ja onhan meissäkin geneettisiä oikkuja, joiden ei tarvitse tehdä sitä määrää duunia, mitä 99% meistä joutuu, mutta he nyt eivät kuulu siihen jengiin, josta puhun. Myönnän, että jos mulla olis ollut jotku hullut lihasmassat ja vatsalihakset niin en mä näyttäisi noin luisevalta :D Eli lisää massaa tähän tyttöön ;) Mutta pointtina olikin, että moni henkilö joka ei edes elä mitään fitness-unelmaa, silti haluaa näyttää tuolta. Kyllähän tämä laji vaatii tosi paljon päältä, mutta kyllä mulla mun mielestä ainakin on pysyny nuppi kunnossa (jos se nyt ylipäätään on kuosissa ;). Varmaan tuun jatkossakin näkemään itseni eri kokoisena kuin oikeasti olen, mutta tärkeintä on mun mielestä tiedostaa tämä asia. Kisakunto ei ole kesäkunto.


Paljon puhutaan myös siitä jokaisen ihmisen "hyvän olon painosta" eli siitä, jossa kropan on kaikista luonnollisinta pysyä, ja jossa myös paino pysyy suhteellisen helposti syömällä terveellisesti ja liikkuen. Tiedä häntä onko tämä totta, mutta mun kropan luonnollinen rasvaprosentti ei todellakaan ole missään kympissä, joten mun olisi muutenkin aivan mahdotonta pysyä todella tiukassa kunnossa ympäri vuoden. Eikä mun edes tarvitse. En liho vain katsomalla suklaaseen päin, mutten voi syödäkään huonosti jatkuvasti jos en halua paisua kuin pullataikina. Tässä suhteessa oon saanut hyvät geenit isältä, mutta huonot geenit äidiltä. :D Hyvässä kunnossa haluan olla, mutta täydellisyyttä en tavoittele. Mun olis esimerkiksi täysin mahdotonta ylläpitää Michelle Lewinin kuntoa. Treenaaminen on kivaa, mutta mulla on muutakin elämä (en meinaa sitä etteikö hänellä olisi, vaan sitä että se kovassa kunnossa pysyminen ympäri vuoden on monelle body lajien huipulle työtä). Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän sitä miettii rasvaprosenttia. Tietenkään mitään järjetöntä rasvamassaa ei kannata kenenkään kerätä enkä mäkään halua sitä. Siinä vaiheessa kun alkaa posket näkymään takaa päin, vihelletään peli poikki! :D Oonhan kuitenkin ollut useamman vuoden alle 65kg joten ei sekään mikään täysin mahdoton kunto ole ylläpitää enkä tuolloin edes ymmärtänyt yhtään mitään ravinnosta tai liikunnasta.

Vielä pieni sananen tosta, kun homma voi lähteä lapasesta. Mulla on yksi kaveri, joka myös hurahti salitreeniin elämäntapamuutoksen myötä. Rajoitetaan kaloreita, syödään 800kcal päivässä ja treenataan kaksi kertaa ja pelätään aivan sairaasti lihomista. Sitten vaihtoehtoisesti kun on eletty 2kk helvetin tiukasti ja aineenvaihdunta ei enää pelaa, sitten alkaa tämä rennompi aikakausi jolloin ryypätään joka viikonloppu ja syödään kaikkea ja PALJON. Lihotaan taas vähän ja taas alkaa sama kierto alusta. Sitten hän kysyy multa "luuletko että mä voisin syödä yhden omenan tänään iltapalaksi". Asiasta sanominen ei auta yhtään mitään, mutta oon yrittänyt omalla esimerkillä näyttää, että ei tämä ole mikään dieetti vaan ELÄMÄNTAPA, sen kun vaan tajuaisivat kaikki. Kun syö pääsääntöisesti terveellisesti niin sitten on myös varaa välillä ottaa rennommin ilman, että täytyy pelätä jojoilua.

"One unhealthy meal won't make you fat but one healthy meal won't make you fit either."

Monesta blogista sain lukea kisojen jälkeen tästä "tyhjiöstä", joka tulee helposti kun kaikki energia on laitettu yhteen asiaan elämässä ja kun kisat on ohi niin tavallaan pudotaan tyhjän päälle eikä ole enää mitään niin konkreettista mitä tavoitella. Mulla tätä oloa ei mielestäni tullut missään vaiheessa, vaikka seuraavaa kisatavoitetta ei olekaan varsinaisesti asetettu. Lähdin melkein heti kisaviikonlopun jälkeen Englantiin ja siitä käymään Madridissa. Vika vuosi yliopistossa alkoi rymisten, joten ei oo oikein ollut aikaa miettiä mitään tyhjiöitä kun tekemistä on ollut alusta saakka todella paljon. :D En siis yhtään osaa edes kuvitella, minkälainen tämä olo on. Tai ehkä treenien puolella semisti, sillä sellainen kunnon treenidraivi on ehkä hieman kadoksissa, mutta oon mä saanut hyviä jumppia tehtyä siitä huolimatta. Muuten kuitenkaan en. Ei oo ollut masentuneita fiiliksiä eikä mitään. Hyvä näin ;) Ehkä sellainen tyhjä olo syntyy, jos elämässä ei tosissaan ole paljon muuta kuin sali, ruoka ja lepo. Mä pyrin ainakin pitämään koko dieetin ajan ihmissuhteista huolta, niin hyvin ainakin kuin pystyin. On sitten kavereita dieetin jälkeenkin haha. :D

Eilen illalla oli pakko taipua ja tehdä lihashuoltoa. Alaselän oikeapuoli on niin solmussa, että en pääse enää edes selinmakuulta suoraan ylös ilman, että tuntuu että henki lähtee. Jos ei nyt lähteny tolla niin pakko päästä johonkin fyssarille tai hierojalle. On se ennenkin kipeä ollut, mutta ei koskaan näin paha. Edes hölkkääminen ei onnistu. Hupsista.

Loppuun vielä tämän aamun aamupala treenin jälkeen. AAAHH siis niin hyvää! Jenkeissä on jo pidemmän aikaa ollut meneillään kunnon pumpkin madness ja mä pääsin vasta nyt maistamaan sitä kurpitsa mössöä, jota laitetaan esimerkiksi halloweenin aikaan piirakoihin. Näytti lähinnä bataattisoseelta, mutta tuli helkutin hyviä ja meheviä pannareita! Suomesta tätä ei varmaankaan saa mistään tölkeissä, mutta vauvojen Piltti-sosetta uskoisin löytyvän. En omi tätä reseptiä itselleni, sillä kaipa joku on jo tehnyt samanlaislla reseptillä but this is how I did it.

Pumpkin protein pancakes

30g kaurahiutaleita
100g kurpitsasosetta (tuli ihanan pehmeitä, mutta vähempikin riittää)
80-90g valkuaista
pumpkin spicea mix (eli kaneli, inkivääri, muskottipähkinä, neilikka) (varmaan piparimausteella tms. toimis yhtä hyvin)
10g Fitfarmin WPC 80 (hera), vanilja
(psylliumia/chia siemeniä vähän)



Kaikki sekasin ja paistamiseen ihan vähän kookosöljyä. Päälle vielä kanelia <3

-Metu xx

#6: Koivet ja berberi kasvuun

Ihanaa itsenäisyyspäivää!

Luukku #6 takaa aukeaa jalkatreeni! :D

Mulla on viimeaikoina ollut vähän vaikeuksia saada tehtyä treenejä kunnolla. Treenaaminen oli kivaa kisadieetin jälkeen, mutta jossain vaiheessa se alkoi tökkimään. Alkoi tuntumaan, etten saa annettua itsestäni kaikkea salilla. Tuntuman löytyminen esimerkiksi selkätreenissä onnistuu suunnilleen joka toinen kerta. Oon kokeillut uudenlaisia liikkeitä ja tehnyt toisenlaistakin treeniä kuin mitä mun saliohjelma sanoo, mutta tuloksetta. Kokeillut oon nostaa painoja sekä myöskin laskea. Jalkatreeni on aina ollut mun lemppari, mutta tuntuu että sekin on mennyt nyt sellaiseksi perhanan häseltämiseksi. En pysty kunnolla tekemään kyykkyjä enkä prässiäkään, sillä tulee ikävä paine lantioon. Olisi varmaan taas aika palata ihan sinne perusasioiden äärelle ja lopettaa sellainen ylimääräinen husaaminen. Isot perusliikkeet onnistuvat huonosti ilman, että selkä ottaa osumaa ja koska mä tykkään tehdä persaustreenejä, niin oon sitten niitä myöskin tehnyt lähes joka kerta erilaisten supersarjojen muodossa, sillä sinne takaosastolle saan joka kerta huiman poltteen. Supersarjoista pidän myös siksi, että hikeä lähtee enemmän kun jostain syystä mä nykyään hikoilen todella vähän. Viimeisimmän jalkapuntin tein huppari päällä pitkillä housuilla enkä nyt mitenkään kauheen märkä ollut. Ilmastointi on tosi kovalla molemmilla saleilla (toisella on jotain 19 astetta), voiskohan johtua siitä vai onko mun kropassa joku vikana? :D Eniwei, kuvailin touhukalenteria varten tyhjällä salilla jotain liikkeitä omasta treenista, ja ajattelin nyt sitten myös jakaa teille mun lemppariliikkeitä.

Teen aina lämmittelyksi kyykkyjä tangolla pari sarjaa x 15-20 toistoa. Lyhyet venytykset välissä ja heti uuteen sarjaan.

Viime kerralla siis aloitin treenin smith-kyykyillä. Viimeaikoina mulla on ollut selän kanssa ongelmia, sillä en oo päässyt hierontaan pitkään aikaan ja alaselkä on kunnon solmussa. Sain siis ohjeeksi tehdä boxi-kyykkyä. Tohon voisi helposti laittaa enemmänkin painoa, mutta mä pidin painot pieninä ja tein sarjat enemmänkin pumppaavana liikkeenä. Video kovin lyhyt kun muokkailin sitä luurillä ensin.


fiiliksen mukaan 4-5 x 12-15 toistoa

Seuraavaksi tein prässiä, siitä nyt ei ole kuvia eikä videoita. Tämä liike tuntuu mun kropassa luontevimmalta, jos oon hieman irti penkistä. Jalat lasken max 90 kulmaan, mutta pohjasta pitkällä liikeradalla on myös ihan hyvä tapa. Mulla se lantion paine on aika ikävä, enkä siksi tee niin. Tätä on kiva varioida leveällä ja kapealla jalkojen asennolla. Yleensä teen 1-2 sarjaa loppuun yhdellä jalalla pumppaillen, ottaa muuten hanuriin aika kivasti! Itseasiassa mun tapauksessa prässi ottaa missä tahansa asennossa nimenomaan takaosastolle... hyvin hermottunut arse :D

3 sarjaa x 10-15 toistoa

Seuraavaksi kokeilin uutta liikettä, jonka näin joskus aikanaan Miichelle Svendsenin/Nathalia Melon instagramissa eli kuten videolla. Kyseessä on kuminauhakävely. Kuminauhan tulee olla kireä jalkojen alla, jotta jalat/persus joutuu tekemään työtä, että pystyt pitämään jalka-asennon leveänä koko ajan. Voin kertoa että sattuu! :D Siitä perään sjmv. Edelleen kumpparin tulee olla kireällä, jotta polte tuntuu. Joskus on kiva tehdä erilaista treeniä kevyillä painoilla keskittyen vain tuntumaan.


2-3 supersettiä

Väliin tein leveitä hyppyjä, jotta sain sykettä korkeammalle. Enpä kauheesti laskenut sarjoja enää tossa vaiheessa vaan tein enemmänkin fiiliksen mukaan. Loppuun taas pudotussarjoja seisten reiden loitonnus (kunnolla sitä painoa sinne) sekä reiden ojennuslaitteessa jalannostoja, joka näkyy videolta. Tää on musta aivan hc berberiliike, melkeinpä paras sellainen! :D On kyllä sellasta bikinifitnesspersesitätätätota-treeniä ettei oo tosikaan, mutta välillä mä tykkään hifistellä. Tuntuu sitten ne raskaat perusliikkeet taas joltain. :)




Pumppaa pumppaa tyttö pumppaa! xD

-Metu xx

perjantaina, joulukuuta 05, 2014

#5: Parin vuoden muutos

Tänään #5 luukun takaa paljastuu meitsin muutamien viimevuosien muutos. Vielä ehtii, sillä täällä Englannissa ei vielä ole Suomen itsenäisyyspäivä. ;) Kuvia oli ihan hauskaa käydä läpi tätä postausta tehdessä. Mun taustasta voi lukea täältä sekä tuosta Who Am I -välilehdestä. Kauheasti multa ei löydy vanhoja kuvia, mutta jotain löytyy joten täältä pesee. Kiloista en oikein tiedä, mutta heittelen jotain suuntaa antavaa. Olen 170cm pitkä. :)

2005 Malta. Aika perusmuija.

2006 (58kg)

2006 graduation

2006

2006

2006

Näiden kuvien aikaan (keväällä) kävin Body Pumpissa ku hullu sen 4-7 kertaa viikossa (kyllä, todella viisasta) sekä jollain muilla jumppatunneilla + salilla. Mulla oli saliohjelma, mutta en muistaakseni koskaan treenannut tosissaan ja jalkoja en treenannut ikinä salin puolella hahaaa (olin selkeesti RHP). Olin kyllä mielestäni aika hoikka näin jälkikäteen, mutta en mä silloin tietenkään nähnyt itseäni tuon kokoisena. Nohoo, toisaalta olinhan mä luihu dieetilläkin, joten enää noi kuvat ei niin "järkytä"


Bile-Metu elementissään vuonna 2007. lol.

2008 Ayia Napa (61-63kg)

Mä oon ton alimman kuvan ehkä tänne laittanut joskus aikaisemminkin. Mutta siis tossa kohtaa oli painoa tullut ehkä pari kiloa bilettämisen takia, ei oo siis mitään kovin suurta eroa 2006-2008. Tona aikana kävin normaalisti enemmän jumpissa kuin salilla useamman kerran viikossa ja taisin mä silloin käydä potkunyrkkeilyssäkin. Salitreeni oli lähinnä jotain ihme heilumista.

Napa 2009 (Jotain 69-73kg väliltä)

Napassa tuli käytyä yhteensä 4 kertaa parin viikon biletysreissuilla. En ymmärrä miten mun kroppa on kestänyt sellaista kun nykyään se 3 kertaa vuodessa on ihan riittävä määrä. xD

2009.

2010. YÖK MIT KUVIA!!! :D siideripissis (74 kg)

Tämä on otettu sadun valmennuksen aikaan eli 2012-2013. Aikamoinen bulkkikunto xD

Sikaniska. (73 kg)


Wannabe belfie? Ei noihin aikoihin edes ollu sellasia sanoja olemasa xD


 Ekat posetreenit. Tossa kohtaa olin treenannut tavoitteellisesti noin vuoden. Tästä ollaan lähdetty 2013 maaliskuu. Kuka olisi uskonut, että tosta saadaan jonkinlainen paketti kasaan kisoihin. Huomaa vanha Mayor's jolloin piti kipitellä kengillä keskellä salia. (72kg)


Indonesia kevät 2013. Missä noi tissit on ? Hahha.

Kesä 2013 (69kg)

 Kesä 2013 (69kg)

Kuvia kesältä 2013, jolloin pidettiin about 13 viikon välidieetti. Kiloja lähti 3-4 mutta senttejä varmasti sitäkin enemmän. Kuvia on paaaljon enemmänkin, mutten nyt jaksa niitä tähän laitella. Kun tuo on otettu, en olisi voinut kuvitellakaan laittavani sitä tänne. Nyt? Ihan sama. Muistan ajatelleeni, että oon ihan onnellinen tuonkin kokoisena (ilme kyllä kertoo ihan jotain muuta haha) vaikka kropassa onkin ylimääräistä. Ehkä suurin harmitus olikin se, etten tossa näytä siltä että oikeasti treenaisin kunnolla. Mutta että ei se onnellisuus tule todellakaan matalasta rasvaprosentista (minun kohdalla).

 Kesällä 2013 siirryin kisavalmennukseen ja tässäpä aloituskuvia. Uuh kai sitä on tultu aika pitkä matka tuostakin eteenpäin. Seuraavaksi kuvaspämmiä viime vuodelta.


Kesän 2013 lähtökunto. Huh huh sanonpa vaan.

(ehkä 69kg)

(72kg)



Onhan tota massaa ollut, mutta samalla kropan malli muuttunut hurjasti. Ja eipä se lihas pyhällä hengellä kasva. ;) (Kiloja ehkä 71, koko viime vuoden mun paino pyöri 70-73kg välillä)

Mulla ei oo enää jalkoja.



Kisadieetille siirryttiin huhtikuun lopulla.

Tämä kuva otettu, kun muutamia viikkoja oli oltu dieetillä.

Pari viikkoa lisää...


Hirvee määrä peiliselfieitä. Mutta mitenpä sitä muutenkaan kun ei aina viitsi muita pyytää :)

Heinäkuun loppu.


Kunto meni välissä vähän takapakkia, hyvä ruoka parempi mieli ;D

Elokuun loppua... (58kg about)

V-sheippiä (57kg)

Syyskuun kuvauksista, näitä kuvia voisi laitella lisää ja tehdä ihan oman postauksensa. :P Valehtelisin jos väittäisin, ettei juuri tämän kuvan kuntoa olisi ikivä. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää.


Kisat oli kisat meni ja sitten olikin aika palata takaisin normaaliin elämään pois dieetiltä.

Tuli käytyä Madridissakin moikkaamassa tiimiläisiä. ;)


Huikea fiilis aamulenkin jälkeen.

3 viikkoa kisoista Lahdessa. Upea Nicole Wilkins <3

Ihastuttava Michelle Lewin, aivan mielettömän aurinkoinen persoona! #wcw



Meitsin asukuva. Eiks ne tolleen yleensä oteta, pitää katsoa maahan ja tehä jotain randomia hiuksella ja toisella jalalla varvistus? xD


Pari-kolme viikkoa sitten. En ihan hirveäksi tankiksi saanut itteäni paisutettua, vaikka syönyt oon kyllä hyvin. ;)

Kauheeta kattoo noita muutaman vuoden takaisia kuvia. :D En kestä. Hahahha. noh, oli mulla kivaakin siihen aikaan elämästä. Siis paljon tuli biletettyä, matkustettua ja syötyä huonosti, mutta ei se kaikki ollut "for nothing". Tai oli, mutta mä myös tykkäsin bilettää kavereiden kanssa, joten en muistele pahalla tota elämänvaihetta. Uskoisin, että suurin osa ihmisistä elää jossain vaiheessa tollaisen villimmän vaiheen, osa nuorena ja osa vähän myöhemmin. Oon saanut paljon kavereita sitä kautta, joista tosin iso osa jäi sille tielle enkä heitä enää näe, mutta suurin osa on silti kavereita vaikken näekään heitä usein. Mulla on tää body laiffi ja monella kaverilla esim. on jo perhe. Tästä tuli taas kunnon maraton postaus, pahoitteluni siitä mutta onneksi tekstiä ei ole kilometritolkulla. Tää oli aika hauska skrollata nopeasti ylhäältä alas :D Nojoo, nighty night lovelies!

- Metu xx