pohdintaa siitä, tästä ja tuosta

Oon nyt viime aikoina lukenu paljon juttuja eri blogeista ja yks "pysäyttävä" oli tämä http://kukkalaakso.com/2013/05/27/my-little-body/. Paljon on juttuja mihin yhdyn ihan täysin ja myöskin paljon asioita joita en allekirjoita. Mutta pääpointti on osuva. Tää fitness-hullutus on Suomessa todellakin lähtenyt lapasesta, mutta mä en sitä kumminkaan halua kritisoida, koska on hienoa kun useammat ihmiset saavat itseensä niskasta kiinni ja alkavat urheilemaan ja syömään terveellisesti. Mutta oon myös monesti kuullut sanottavan että fitness on vaan tekosyy syömishäiriölle. Ja kuten tuossa blogissa puhuttiin ortorexiasta. Se ei oo mikään leikin asia. Mutta on varmaan vaikeeta sano, milloin joku tekee tätä aidosta halusta eikä sen takia että sairastaa syömishäiriötä. Missä menee raja?

Itse olen sitä mieltä että minulla EI ole syömishäiriötä, vaikka yhä enemmän ja enemmän haluan lisäaineetonta/ravinteetonta ravintoa. Teen mielellään mahdollisimman paljon itse, myös niinä cheat meal -päivinä. Katson aina pakettien kyljet, että mitä niistä löytyy ja yritän löytyy ne terveellisimmät vaihtoehdot. MUTTA. Erona ortorexiaan on se, että en vedä ranteita auki jos joskus vetäsen vaikka pussin sipsejä tai suklaata hetken mielijohteesta. Tai syön leipää. En myöskään nillitä tai VAADI saada syödä just tiettyä ruokaa/pakota muitakin syömään jos esim. kavereiden kanssa tehdään sapuskaa. Tällaisinä hetkinä teen poikkeuksia enkä koe morkkista. Niin tarkka en mäkään ole. Kyllä mä haluan noudattaa mun ruokavaliota mahdollisimman hyvin, mutta poikkeuksiakin teen ja ne mielestäni sallittakoon kaikille (paitti se kisadieetti). Jos homma menee sairaalloiseksi makroarvojen tarkkailuksi/laskemiseksi, niin silloin voidaan mun mielestä puhua ortorexiasta.

Samaten treenaaminen. Mä rakastan matkustamista ja yleensä lomilla tulee eteen se, että mistäs se kuntosali löytyy. En näissäkään tapauksissa koskaan oo vaatimalla vaatinut, että mennään siihen kalliimpaan hotelliin siksi, että siellä on se kuntosali. Vaan suostun helposti siihen, että etsin jonkun punttiksen paikanpäältä. Ja jos sieltä ei sitä löydy, niin sitten ei löydy. Ärsyttää ehkä hetken, mutta ei mun maailma kaadu siihen, jos joskus loman takia jää salitreenit pois/vähemmälle. Oon kumminkin max 2 kertaa vuodessa kipeenä. ;)

Kaiken oman kehon ihailun, huoltamisen, hyysäämisen, treenaamisen, peilittämisen, ruokavalioiden säätämisen (eli ruumiinpalvonnan) kyljessä pitää mielestäni pystyä säilyttämään, ystävääni siteeraten, elämän verevyys.

Kyllä ihminen tietää mistä se tulee: perheestä, ystävistä, ihmissuhteista, naurusta, kivoista treeneistä, viinistä, auringosta .. siitä, mitä nyt yleensä elämäksi kutsutaan. Lapsista, ihan sama mistä, mutta ei ainakaan peilistä tai itseen keskittymisestä.

Jep. Mielestäni tämä on osittain totta. Mutta miksi ei voi nauttia auringosta, perheestä, ihmissuhteista tai naurusta jos treenaa kovaa ja syön tietyn kaavan mukaan? Eihän se muilta ole pois, jos mä esim. juon vettä kunhan ei anna fitnessin määrittää elämän prioriteetteja. Noh, tossa nyt oli pointti, että palvotaan liikaa omaa kroppaa ja minkä takia? Miehen? Naisen? Rahan? MINKÄ TAKIA? No oman itsensä. Tosin voihan olla, että joku pitää blogia ja on menossa kisaamaan bikini fitnessiin sen feimin ja blingin takia, mutta en minä. (en ainakaan myönnä haha no ei vaa)

Mulle tämä "vartalonpalvonta" on ns. väliaikaista. Jos mä hurahdan täysin fitness-kisaamiseen, niin koko elämähän on enemmän tai vähemmän juuri tuota. Aina löytyy kehitettävää ja on vaikea olla tyytyväinen (sillä siihen se kehitys loppuu). Mutta jos en, käyn kokeilemassa yhdet kisat ja sen jälkeen haluan pysyä tietyssä kunnossa. Kun oon saavuttanut sen kunnon johon olen tyytyväinen, en varmaankaan enää "pakonomaisesti" söisi juuri kuin on käsketty. Tosin tämä ruokailumalli aivan 100% varmasti jää. En myöskään varmasti kävisi juuri sitä 5 kertaa salilla vaan alkaisin varmasti monipuolistaa treenejä ja siihen sitten sisältyisi jotain jumppia ja hotjoogaa. Ehkä myös palaisin potkunyrkkeilyn pariin.

haha.

Tottakai yksi elämän nautinnoista on ruoka, mutta sepä se on salakavala. Mua ei oo siunattu nopeella aineenvaihdunnalla, joten kyllä sitä vaan on lopunelämänsä katottava mitä syö. Ja sitä mä juuri haluan. Hyvää puhdasta ruokaa niin kroppa ja mieli voi hyvin. Mä en kuitenkaan tee tätä siksi, että saisin esim. miehen. Vaan siksi, että pidän siitä mikä näkyy peilistä. Henkisesti siis oon itsevarma omasta kehostani. Mä en sitä kokisi jos olisin esim. ylipainoinen. Niinkun kaverini totesi lopettaessaan röökinpolton että "mikä se elämän lisäarvo mulle on jos nyt loppuu juominen ja treenaan itteni fittiin kuntoon". Niinpä. Totesin että terveellinen elämä haha. Mutta ei se kaikille sovi. Kyllä mulle ulkonäkö vaikuttaa paljon itsevarmuuteen, mutta monelle muulle sillä ei välttämättä ole vaikutusta. Ja elämän muut ilot kuten bailaus ja herkuttelu ovat tärkeempiä onnellisuuden mittareita. Mulle ei. Oon todella kasvanut yli siitä bietysvaiheesta, en vaan enää jaksa eikä se kiinnosta. Selvinpäin on kivaa käydä välillä tanssahtamassa, mutta sekin on tosi harvoin. Kai sitä silti "pitää" kesällä käydä muistuttamassa itteensä miksi ei enää juo. :D

Mä oonkin nyt alkanut kovasti miettimään fitness-kisoja. Joka toinen päivä oon ihan superhyper innoissani tulevista kisoista. Mä haluan kokea sen kovan dieetin sekä sen kisahuuman. Haluan kokea sen kaiken. Ja haluan tottakai voittaa, vähintäänkin ne karsinnat. Ja joka toinen päivä mietin onko mulla TARPEEKSI sitä voitontahtoa tähän lajiin? Menestyä ei voi, ellei sitä voittamista tahdo enemmän kuin muut. Ja kovaa kisadieettiä on hölmöä viedä läpi muuten vaan. Se ei oo terveellistä kropalle todellakaan ja pahimmassa tapauksessa siitä voi saada palkinnoksi itelleen esim. kilpparin vajaatoiminnan. Mulla ei ole kilpaurheilutaustaa missään lajissa eikä se tietenkään ole se menestyksen mittari, mutta ainakin sillä tavalla tietäisi onko sitä voitontahtoa oikeasti. Myöskin toinen asia on ravinto. Vaikka haluan syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, kuuluu tähän hommaan kaikki lisäravinteet palkkareista latureihin ja muihin. Kaipaan osittain lisaravinteetonta elämää. Tai ainakin vähemmän. Oonkin ajatellut tulevaisuudessa jättää laturit ostamatta ja käyttää ihan kahvia. Aspartaamia pyrinkin aina välttelemään (paitsi coca cola/red bull light haha) enkä esim. käytä sokeritonta mehukeittoa. Nou nou. En oo täysin vakuuttunut kaikista aineista, että mitä ne tekee esim. iholle tai aineenvaihdunnalle. Pitäs olla joku tiedemies että ymmärtäis näistä asioista. :D

Noniin siinäpä oli pohdintaa kerrakseen. Onnea jos selvisit tänne saakka, ;) Toivottavasti kaikilla pysyis järki päässä tässä hommassa. Loppujen lopuksi mä ainakin nautin ihan täysillä kovista treeneistä, dat feel after a great workout <3 Ja kun niitä muutoksia näkyy kropassa niin motivaatio kasvaa ihan hulluna. Tärkeintä on tehdä sitä mistä pitää ja mikä tekee onnelliseksi ja jos tuntuu että haluaa muutosta elämään, niin sit ne muutokset täytyy tehdä eikä jäädä jossittelemaan. Jos ei tiedä mistä alottaa, niin aina on joku jolta voi kysyä.

Loppuun vielä mun motivaatiokuva. Candice Keene. Ah what a woman.

-Merkku

voihan jalkapuntti

Sellasta siis tänään. Kapeet kyykyt ei vaan kertakaikkiaan uppoa, ei kykene yksinään treenatessa puristaa ittestään kaikkia mehuja. Oota vaan ku meet pt-treeniin niin johan on lämmittelysarjan jälkeen jo reiskat tulessa. Noo, kyllä hyvin sai loppupumpit aikaseks reidenojennuksissa. Hitto ku pitää olla niin hidasta hommaa tää jalkojen kasvatus yhyy.

Mä katoin eilen Team M&M Gymlog 42 ja pakko sano että oli mun mielestä kyllä ehkä informatiivisin paketti kaikista noista. Jari Leskinen kertoi siinä, miten kannattaa valmistautua kovaan jalkatreeniin. Eli lämpät, foam rollausta, dynaamisia ja staattisia venytyksiä. Ihan törkeen hyvä. Mä meinaan ottaa käyttöön, kyllä mä oon aina venytelly lyhyesti ekan lämppäsarjan jälkeen ja sarjojen välissä mutten ihan noin perusteellisesti. Foam rolleria meillä ei oo tuolla salilla, mut oma sit vaan mukaan ja rullaileen. Se sattuu aivan jäätävästi, mut se vaan meinaa sitä, että pitäs enemmän panostaa lihashuoltoon. Lihas ottaa paremmin vastaa treeniä kun on kalvot auki. :) Kannattaa kattoa tuo jakso juutuubista. Jarille mulla onkin jo varattuna parit pt-treenit. Pakko kai se on uskaltaa tehä sen kanssa etureiskat hirvittää jo valmiiks. Hyi kamala.

Mä täällä oon odotellu ku kuuta nousevaa, että alkais jo dieetti. Välidieetti siis kyseessä ennen ku jatkuu massakausi. Nälkä tulee salee olee mutta se ei paljon pelota. Hyvä vaan ni tietää että rasva palaa.

Tää oli ehkä vähän turha postaus. :D Mulla on taas päivät menneet lähinnä lusmuamisessa ja selviteltäessä ens vuoden asumuksia. Sit taas itketää päivää ennen koetta ku ei ehi nukkua. Tyhmä minä IKINÄ en opi tekee asioita ajoissa. Mutta nyt iltapalat nassuun ja unille.

-Metu

Metu ennen ja nyt

Hejssan!

Elikkäs tässä olisi nyt ensimmäinen virallinen blogipostaus tänne bloggerin puolelle. Oon nyt about puolisen vuotta jo kirjotellut lähinna treeneistä ja ravinnosta tuonne gym-space.fi, mutta ajattelin nyt siirtyä tänne, jotta sitten voi hyvällä omallatunnolla höpötellä kaikesta muustakin. ;)

Mut jospa nyt alkuun kuitenkin olis pieni esittely paikallaan. Eli täällä kirjoittelee Merituuli (Merkku, Metu, Merirosvo jne). Opiskelen tällä hetkellä Business Managementia, Espanjaa ja Ranskaa ja lomilla sit aina hillun Espoossa ja millon missakin. Toka vuosi on täällä pian saatu päätökseen ja sittenpä olisi tiedossa Suomen kesä ah! Joopatijoo. Mutta asiaan. Tää blogi tulee enimmälti käsittelemään treenejä ja ravintoa, mutta mukaan eksyy varmasti kaikkea muutakin. Tavoitteena mulla on bf-kisat näillä näkymin syksyllä 2014, joten siitäpä tulossa lisää juttua myös.

Saliharrastus on siis se #1, mutta oon myös aloitteleva tenniksen- ja golfinpelaaja. Palloja tulee siis lätkittyä aina silloin tällöin. Tänä kesänä tavoitteena saada sitä tasotusta viimein paremmaksi (edelleen 54) !! Sali/jumppaharrastuksen oon aloittanut lukiossa vuonna nakki, ja silloin tuli käytyä kausittain salilla ja sit taas body pumpissa/combatissa yms. Ylioppilasvuonna muistan käyneeni jopa pumpissa 6-7 kertaa viikossa ja siihen päälle joka kerta joko combat/muu jumppa tai salille. Huh huh. Olipas todella järkevää. Ruokavaliostahan mulla ei silloin ollut mitään hajua ja söin millon mitäkin, pääosin kuitenkin terveellisesti koska en käynyt juurikaan ulkona ja salilla vierähti aina se 2-2,5h. Einesruokia tuli kumminkin mörssättyä aika paljon ja mun lempiruoka oli makaroni + ketsuppi. Missä proteiinit hä?

Kauheet rimpulakädet! Ja tuolloinkaan en pitäny itteeni mitenkään laihana. Siinä näkee että pumppi ei todellakaan kasvata mitään lihaksia. Kiinteytymiseen tosin varmaan ihan ok liikuntamuoto. Kävin monta vuotta Esport Centerissä, mutta sitten ku tänne lähdin opiskelee niin oli pakko irtisanoa soppari. Body Attackia on kyllä TOOSI iso ikävä, niin ja hotjoogaa! Kyllä mä joskus vielä. ;) Ei vaan kauheesti riitä aika enää viikossa kun punttia teen 5 kertaa ja pari kertaa aerobista ja levätäkin pitäs ehtiä.

Noh sitten jossain vaiheessa mukaan kuvioihin astui viinanhuuruiset viikonloput ja ne kestikin useamman vuoden ja tietty sen mukana jäi aina vähintään 3pv treenit väliin + roskaruoka ni painoo alkoi kertymään vähän liikaakin. Ylipainoinen en oo koskaan ollut, enkä nytkään paina kun muutaman kilon vähemmän kuin vaikka 3 vuotta sitten, mutta kehonkoostumus on muuttunut todella paljon. Ennen ei lihaksia vaan rasvaa!

Okei kuvassa asento todella kasassa mut idea tulee esille. Hyihyi. Ja tuoppi kädessä hah.

Keväällä 2012 lähdin mukaan Fitfarmin Liteen jonka jälkeen Superdieettiin. Siinä en kyllä ehtinyt olla mukana kauaa kun lähetin Fitfarmille valmennushakemuksen ja sillä tiellä ollaan. Eka vuosi on kohta pulkassa Sadun valmennuksessa ja lihatalkoot ollut päällänsä alotuksesta asti. Jatkosta ei silleen olla puhuttu, mutta kisat olis tavoitteena ens vuonna niin tokihan mä jatkan. Bull jatkaa sitten valmentajana. Tää homma on kyllä ihan mahtavaa. Pt-asiakkaita on farmilla jo niin paljon, että meillä on tosi hyvä fb-yhteisö jonne voi jakaa kaikki ilot ja surut kun tietää että niin moni käy läpi samoja asioita. Mä hyvin harvoin jaan mitään juttuja esim. facebookissa, koska ei mun kavereita moniakaan kiinnosta, joten sitä varten on sitten blogi ja meidän oma fb-ryhmä. Myös farmin kaikki personal rainerit on ihan tosi hyviä ja loistavat treenit saa aina aikaseksi.

Miksi sitten haluan kisaamaan ? Noh, mä oon käynyt katsomassa ensimmäiset fitness-kisat vuonna 2008 (muistaakseni) kun kaveri raahas mut sinne. En sillon ymmärtänyt tästä lajista MITÄÄN, en oikeanlaisesta ruokavaliosta enkä muustakaan. Luulin, että kaikki fitness-lajit on vaparifitnesstä. Silloin mä "rakastuin" Minna Pajulahteen haha. Sain kuvan nimmarilla, tää kuva on edelleen tallessa, ihan MIELETÖN mimmi. Minna mut sai alunperinkin kiinnostumaan tästä. Sillon en ees tiennyt että pitää ottaa valmentaja jos lavalle tähtää, mutta en ajatellut voivani sinne mennä koska enhän mä osannut mitään voltteja.

Pari vuotta eteenpäin ja mulle selvis et "JAA" on niinku vaparifitness ja body fitness. :D Mielessä alkoi jo pyörimään ajatukset et voisinkohan mäkin.... Ne ajatukset jäi siihen kunnes Jutta ja superdieetti -ohjelma käynnistyi vuosi sitten teeveessä ja mä päätin että hitto mäkin haluan. Ja sinne ollaan nyt menossa (toivottavasti). Kyllä se lavalle meneminen mulle meinaa sitä, että on joku konkreettinen tavoite treenaamiselle. Tavoite on päästä tikeimpään kuntoon lavalle ja tietenkin voittoon tähdätään ja töitä oon valmis tekemään vaikka helppoa se ei tule olemaan. Ja sit kisojen jälkeen voin sanoa OIKEASTI olevani elämäni kunnossa. Vaikkakin on oltava realisti, ne on SM-kisat jossa on jo kaikki vanhat konkarit mukana. Mutta parhainpansa kun tekee ja niinkuin osaava valmentaja sanoo, niin en näe mitään estettä menestymiselle. Lavalle mennään jos kaikki menee niinku on suunniteltu ja katotaan onko se edes mun juttu. Sen näkee vasta sitten, että haluanko mä sinne uudestaan vai jäänkö mä "yksien kisojen ihmeeksi" haha.

Nonniin. Siinäpä sitä tekstiä on. Hyvää alkavaa viikkoa!

-Mertsi