Luukku #7 tänään paljastuu mun ajatuksia kisakunnosta, muutoksista kropassa dieetin jälkeen sekä siitä "tyhjiöstä", josta usein puhutaan.
Dieetti mulla kesti abouttiarallaa 22 viikkoa ja kiloja lähti noin 13. Lopputuloksen kuvia on muutamassa viime postauksessa, mutta allaoleva kuva on otettu pari viikkoa kisojen jälkeen. Mä muistan kuinka pelkäsin, että "oonkohan lihonut liikaa" kisoista. Koska mielestäni söin tosi paljon. En nyt muutamia päiviä lukuunottamatta kumminkaan hirveesti epäterveellisiä juttuja, mutta hiilareiden määrä oli varmaankin vähän liikaa kertaheitolla lisätä ruokavalioon. Ne lisäykset pitäisi tehdä hitaasti, jotta kroppa oppii taas polttamaan energianlähteenä tehokkaasti hiilihydraattia. Tätä kutsutaan myös "reverse dieettaamiseksi". Kisojen jälkeen söin 3 päivää aikalailla mitä mieli teki ja sen jälkeen siirryin reverse dieetille. Mä noudatin itse omaa reversedieettiä yhden viikon ajan aika tarkkaankin (joskin siinä tuli matkustamista niin jouduin vähän soveltamaan). Sen jälkeen aloin soveltamaan ja suuhun katosi mielestäni määrällisesti liikaa kaikkea muuta. Toisaalta olihan se kontrastikin iso dieettiin, että mieni määrä muuten tuntui siinä kohtaa isolta määrältä ja tuntui kuin olisin tehnyt jotain rikollista.
Kuitenkin, tätä kuvaa kun katson nyt, niin ihan puistattaa ajatella, miten sitä on sokeutunut omalle kropalle. Mä en missään nimessä ihaile tuota kuntoa tällä hetkellä, enkä todellakaan kaipaa siihen riutuneeseen kuivan kesän orava -lookkiin. :D Olisi huolestuttavampaa jos mä kaipaisin tuohon kuntoon takaisin. Tuo on hetken kunto, eikä normaali tila ja sen toivottavasti ymmärtää jokainen tässä lajissa kilpaileva. Mä uskon, että tulevaisuudessa en enää katso itseäni samalla tavalla, sillä tiedän minkä näköinen olen kisoissa ja minkänäköinen taas "offilla" tai paremmin sanottuna kehityskaudella. Mä en oo tänä aikana kisojen jälkeen missään vaiheessa oikeastaan panikoinut tai miettinyt vaa'an lukemaa. Se on noussut tasaisen tappavaa tahtia ja kohta ollaan siinä painossa, johon mä itse asetin max. painotavoitteen ja Harri sanoikin että saa ihan rauhassa nousta sinne, eli 65kg. Kisapainoon ennen varsinaista vikan illan kuivattelua on nyt matkaa sellainen about 7kg. Vaatteet mahtuvat kyllä päälle vielä joskin osa vähän kiristää. :D Se kuuluu asiaan hah.
Tuon ylläolevan kuvan aikoihin oltiin yhtenä päivänä menossa johonkin bileisiin ja mä kävelin edeltä. Aurora oli mun takana ja sanoi yhtäkkiä "You have a thigh gap, I'm so jealous". Mua alko naurattaa... siis ffs oikeasti, MIKSI tytöt tavoittelevat sitä. Väliä reisien välissä?? Minä en todellakaan ja silti mulla oli se. Noh, enää ei ole sitä ongelmaa, sen verran fättiä kertynyt jalkoihin. xD
Mun on pitänyt jo moneen otteeseen postata tämä kuva instaan. Tuntuu tavallaan pahalta katsoa tätä kuvaa jälkikäteen kun vasta nyt tajuaa, kuinka laiha sitä oikeasti on. Tää on otettu varmaan muutama viikko ennen Jyväskylän karsintaa, ja tämä todellakin konkretisoi sen, miten sitä oikeasti oma silmä sokeutuu kunnolle aivan täysin. Siksi on todella tärkeää, että on osaava valmentaja, joka pystyy katsomaan sua objektiivisesti. Tässä lajissa onkin todella tärkeetä, että pää pysyy kehityksen mukana. Mä kun kävin kerran mentaalivalmentajan juttusilla muutama viikko ennen kisoja, niin se päällimmäinen palaute joka jäi tunnin seissosta mieleen on se, että mä todella pyrin ajattelemaan kaikki nämä kisadieetin asiat järjellä. En jää itkemään tiukan kunnon perään tai vatvomaan asioita "mitä jos". Jos kisat eivät mene täysin putkeen niin ei se maailma siihen kaadu, kisoja tulee ja kisoja menee. Mähän tein jo emämunauksen oman kunnon ja sen muoviponnarin kanssa, mutta mitä sitten?? Ei tästä enää kauheesti huonommin voi mennä, ensi kerralla paremmin. xD Kisamenetys määrittele ketään ihmisenä. Tottakai sitä itse kukin on mieluummin tiukassa kunnossa kuin ei niin tiukassa, mutta mitä se sitten vaatii ja kuinka paljon kukin on valmis antamaan itsestään ja elämästään sille pienelle rasvaprosentille. Mulla ei nyt tässä selkeesti ollut mitään kunnollista punaista lankaa... kunhan herättelen lukijoita (lukeeko tätä joku) miettimään asioita. :D
Mutta se, mikä on mun mielestä todella surullista, on että moni (nuori) tavoittelee tuollaista kuntoa vaikkei edes kilpaile. Instagramissakin on olemassa hashtageja, joita klikkaamalla ensin aukeaa "varoitus" mahdollisesti järkyttävästä sisällöstä. Syömishäiriöisiä ihmisiä on ja paljon eikä se aina edes näy päällepäin. Elämässä on tärkeintä balanssi. Ettei vedetä ranteita auki jos joskus ruoka jää kotiin tai ei päästä treenille. Ovatko nämä tätä kuntoa tavoittelevat ihmiset sitten kuitenkaan onnellisia kun ollaan miinuskaloreilla eikä ymmärretä mitä tuollaisen kunnon saavuttaminen ja ennenkaikkea ylläpitäminen oikeasti vaatii?? Ja onhan meissäkin geneettisiä oikkuja, joiden ei tarvitse tehdä sitä määrää duunia, mitä 99% meistä joutuu, mutta he nyt eivät kuulu siihen jengiin, josta puhun. Myönnän, että jos mulla olis ollut jotku hullut lihasmassat ja vatsalihakset niin en mä näyttäisi noin luisevalta :D Eli lisää massaa tähän tyttöön ;) Mutta pointtina olikin, että moni henkilö joka ei edes elä mitään fitness-unelmaa, silti haluaa näyttää tuolta. Kyllähän tämä laji vaatii tosi paljon päältä, mutta kyllä mulla mun mielestä ainakin on pysyny nuppi kunnossa (jos se nyt ylipäätään on kuosissa ;). Varmaan tuun jatkossakin näkemään itseni eri kokoisena kuin oikeasti olen, mutta tärkeintä on mun mielestä tiedostaa tämä asia. Kisakunto ei ole kesäkunto.
Paljon puhutaan myös siitä jokaisen ihmisen "hyvän olon painosta" eli siitä, jossa kropan on kaikista luonnollisinta pysyä, ja jossa myös paino pysyy suhteellisen helposti syömällä terveellisesti ja liikkuen. Tiedä häntä onko tämä totta, mutta mun kropan luonnollinen rasvaprosentti ei todellakaan ole missään kympissä, joten mun olisi muutenkin aivan mahdotonta pysyä todella tiukassa kunnossa ympäri vuoden. Eikä mun edes tarvitse. En liho vain katsomalla suklaaseen päin, mutten voi syödäkään huonosti jatkuvasti jos en halua paisua kuin pullataikina. Tässä suhteessa oon saanut hyvät geenit isältä, mutta huonot geenit äidiltä. :D Hyvässä kunnossa haluan olla, mutta täydellisyyttä en tavoittele. Mun olis esimerkiksi täysin mahdotonta ylläpitää Michelle Lewinin kuntoa. Treenaaminen on kivaa, mutta mulla on muutakin elämä (en meinaa sitä etteikö hänellä olisi, vaan sitä että se kovassa kunnossa pysyminen ympäri vuoden on monelle body lajien huipulle työtä). Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän sitä miettii rasvaprosenttia. Tietenkään mitään järjetöntä rasvamassaa ei kannata kenenkään kerätä enkä mäkään halua sitä. Siinä vaiheessa kun alkaa posket näkymään takaa päin, vihelletään peli poikki! :D Oonhan kuitenkin ollut useamman vuoden alle 65kg joten ei sekään mikään täysin mahdoton kunto ole ylläpitää enkä tuolloin edes ymmärtänyt yhtään mitään ravinnosta tai liikunnasta.
Vielä pieni sananen tosta, kun homma voi lähteä lapasesta. Mulla on yksi kaveri, joka myös hurahti salitreeniin elämäntapamuutoksen myötä. Rajoitetaan kaloreita, syödään 800kcal päivässä ja treenataan kaksi kertaa ja pelätään aivan sairaasti lihomista. Sitten vaihtoehtoisesti kun on eletty 2kk helvetin tiukasti ja aineenvaihdunta ei enää pelaa, sitten alkaa tämä rennompi aikakausi jolloin ryypätään joka viikonloppu ja syödään kaikkea ja PALJON. Lihotaan taas vähän ja taas alkaa sama kierto alusta. Sitten hän kysyy multa "luuletko että mä voisin syödä yhden omenan tänään iltapalaksi". Asiasta sanominen ei auta yhtään mitään, mutta oon yrittänyt omalla esimerkillä näyttää, että ei tämä ole mikään dieetti vaan ELÄMÄNTAPA, sen kun vaan tajuaisivat kaikki. Kun syö pääsääntöisesti terveellisesti niin sitten on myös varaa välillä ottaa rennommin ilman, että täytyy pelätä jojoilua.
"One unhealthy meal won't make you fat but one healthy meal won't make you fit either."
Monesta blogista sain lukea kisojen jälkeen tästä "tyhjiöstä", joka tulee helposti kun kaikki energia on laitettu yhteen asiaan elämässä ja kun kisat on ohi niin tavallaan pudotaan tyhjän päälle eikä ole enää mitään niin konkreettista mitä tavoitella. Mulla tätä oloa ei mielestäni tullut missään vaiheessa, vaikka seuraavaa kisatavoitetta ei olekaan varsinaisesti asetettu. Lähdin melkein heti kisaviikonlopun jälkeen Englantiin ja siitä käymään Madridissa. Vika vuosi yliopistossa alkoi rymisten, joten ei oo oikein ollut aikaa miettiä mitään tyhjiöitä kun tekemistä on ollut alusta saakka todella paljon. :D En siis yhtään osaa edes kuvitella, minkälainen tämä olo on. Tai ehkä treenien puolella semisti, sillä sellainen kunnon treenidraivi on ehkä hieman kadoksissa, mutta oon mä saanut hyviä jumppia tehtyä siitä huolimatta. Muuten kuitenkaan en. Ei oo ollut masentuneita fiiliksiä eikä mitään. Hyvä näin ;) Ehkä sellainen tyhjä olo syntyy, jos elämässä ei tosissaan ole paljon muuta kuin sali, ruoka ja lepo. Mä pyrin ainakin pitämään koko dieetin ajan ihmissuhteista huolta, niin hyvin ainakin kuin pystyin. On sitten kavereita dieetin jälkeenkin haha. :D
Eilen illalla oli pakko taipua ja tehdä lihashuoltoa. Alaselän oikeapuoli on niin solmussa, että en pääse enää edes selinmakuulta suoraan ylös ilman, että tuntuu että henki lähtee. Jos ei nyt lähteny tolla niin pakko päästä johonkin fyssarille tai hierojalle. On se ennenkin kipeä ollut, mutta ei koskaan näin paha. Edes hölkkääminen ei onnistu. Hupsista.
Loppuun vielä tämän aamun aamupala treenin jälkeen. AAAHH siis niin hyvää! Jenkeissä on jo pidemmän aikaa ollut meneillään kunnon pumpkin madness ja mä pääsin vasta nyt maistamaan sitä kurpitsa mössöä, jota laitetaan esimerkiksi halloweenin aikaan piirakoihin. Näytti lähinnä bataattisoseelta, mutta tuli helkutin hyviä ja meheviä pannareita! Suomesta tätä ei varmaankaan saa mistään tölkeissä, mutta vauvojen Piltti-sosetta uskoisin löytyvän. En omi tätä reseptiä itselleni, sillä kaipa joku on jo tehnyt samanlaislla reseptillä but this is how I did it.
Pumpkin protein pancakes
30g kaurahiutaleita
100g kurpitsasosetta (tuli ihanan pehmeitä, mutta vähempikin riittää)
80-90g valkuaista
pumpkin spicea mix (eli kaneli, inkivääri, muskottipähkinä, neilikka) (varmaan piparimausteella tms. toimis yhtä hyvin)
10g Fitfarmin WPC 80 (hera), vanilja
(psylliumia/chia siemeniä vähän)
Kaikki sekasin ja paistamiseen ihan vähän kookosöljyä. Päälle vielä kanelia <3
-Metu xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti