Joulukalenterin ensimmäinen luukku auki BOOM! Hieman myöhässä tulee tämä postaus tosissaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Hyi kamala, eikä oikein pystynyt sisäänkään vetämään kun alavatsan oikealla puolella tuntui pistävä kipu. Siinä sitten piti vaan toivoa, että menee ohi seuraavaan päivään mennessä. Lähdettiin sitten ajelemaan kohti Jyväskylää klo 16.00 ja jumiuduttiin tunniksi Kehä I ruuhkiin, KIVA! Siitä sitten reippaasti klo 19.30 rekisteröintiin Sokos Hotel Alexandraan. Siellä piti tehdä mittaus sekä hyväksyttää bikinit ja kengät. Homma ohi 5minuutissa ja siitä lähdin koutsien luokse väritsekkiin Sokos Hotel Paviljonkiin. Väri ohi hyvä ja ohjeiden mukaan mentiin eli hotellille vetämään toinen Protan-kerros. Mua väsytti tässä vaiheessa aivan sairaasti ja kisafiilis oli tipotiessään... Muistan, että mä halusin vaan nukkumaan ja että kaikki olisi jo ohitse. Saatiin suht nopeasti se toinen kerros väriä levitettyä. Iltapalan jälkeen olikin mun aika kiskoa vähän valkkaria. ;) Mä vaan valitettavasti en oikein välitä kuivasta valkkarista varsinkaan kun ei vettä saanut juoda, niin sen kiskominen oli aika tuskallista. Mutta toimi ainakin loistavana unilääkkeenä ja nukuinkin aivan törkeen hyvät 8h yöunet.
Fitnessviiniä
(kaikki kisakuvat osoitteesta pakkotoisto.com)
Siinä on nyt neljä kuvaa suoraan ensimmäisestä pudotusvertailusta. Tässä kohtaa mentiin siis 5-6hlö ryhmissä tekemään asennot ja kaksi vähiten pisteitä saanutta putosi varsinaisesta kilpailusta ja tässä vaiheessa. As you can see, mulla ei todellakaan ollut kireä kunto. Mun silmiin sattuu edes kattoa tota etuasentokuvaa. Kauheeta puhua itsestään näin, mutta tottakai mulla on näin sanoessa kisalasit päässä, sillä kilpailussa tietyt kriteerit on täytettävä. Mutta ihan oikeesti ton kuvan perusteella näytän siltä, etten oo koskaan salilla käynytkään. Body-lehden galleriasta löytyy myös kuvia vähän lähempää, mä en nyt jaksanut alkaa leikkelemään näitä. Noh, eniwei. Huomasin myös jälkeenpäin kuvia katsoessa, että oon seissyt lineupissa väärinpäin, eli siten, ettei numerolappu näkynyt vaikka kuinka luulin että onnistuu. En vaan enää pystynyt olemaan samassa asennossa vaan oli pakko vaihtaa. Mutta eka kierros jätti vaan aivan sairaan oudon fiiliksen, enkä oikein päässyt mukaan siihen hommaan. En osannut nauttia.
Kuten näette, meikki ei ollut freshiä nähnytkään. Mä muuten pyysin smoky eyeta, mutta silleen että ulkoreinassa mustaa ja sisäreunassa valkoista.... Missä se valkoinen on? Tossa on tasan sinistä ja mustaa. Aijoo, tossav aiheessakaan mä en vielä tajunnut, että toi pompula oli jäänyt käteen. Ihan ohimennen kaveri vaan mainitsi asiasta kun oltiin syömään menossa hahahaa, olisinkohan muuten edes huomannut?
Jatkoa seuraa myöhemmin, huomenna aukeaa 2 luukku pysykää kuulolla ;) Tästä tuli niin pitkä teksti, että saattaa olla vähän sekavaa settiä. Hang in there!
PS. Instassa julkaisen kuvia ja videoita tägillä #touhukalenteri. Facebookista löytyy tämä sivu ja siellä joka päivä aukeaa uusi luukku, jossa on joka päivälle vaihtuva liikunnallinen haastetehtävä. Osoite löytyypi täältä.
Metu
Puss xx
Osallistuin siis syyskuussa Jyväskylän sekä Tampereen karsintoihin sarjassa Body Fitness +168cm. Ei menny kaikki ihan ku strömsössä. Koko dieetin ajan yleisfiilis oli tosi hyvä ja dieetti helppoa aikaa. Vasta sitten loppua kohden, kuten arvata saattaa, alko puhti loppua (sali)treeneistä. Usko omaan tekemiseen kyllä pysyi, mutta varmasti treeneissä olisi pitänyt haastaa itseään kovemmin. Noh eniwei, tulosta tuli ja paino tippui rivakasti, sillä päätin jo alussa olla stressaamatta kunnosta... toisaalta ei se paino vaan peilikuva? Päätin myös heti alussa jo, että jos en ole kunnossa niin en mene lavalle. ÖÖÖÖHHH vaan eipä se siinä vaiheessa paljon paina kun aika suuri rahallinen panostuskin koko kisarumba oli. :D Seuraavaksi luvassa paljon jännitystä draamaa. ;)
Mutta aloitetaanpas vaikka Jyväskylän kisaviikosta. Kun sain viimeistelyohjeet kouraan, niin meinasi pieni paniikki iskeä kaikkien tabujen ja nesteenpoistajien kanssa, että millon mitäkin. Se oli kyllä tarkkuus potenssiin tuhat ja välillä meninkin sekasin, että montako kertaa olin jo jotain ottanut. Ensi kerralla tiedän laittaa vielä paremmin ylös. Kuorin ihoa ahkerasti pari viikkoa ennen kisoja ja tietenkin rasvasin urakalla. Sheivailut tehtiin tiistaina, mutta se osoittautuikin vaikeammaksi hommaksi kuin olin kuvitellut. Se valkoinen nöyhtä ei lähtenytkään pois ja selkä & kädet jouduttiin sheivaamaan kahteen kertaan. EIVÄTKÄ NE LÄHTENEET siltikään, vaan kisa-aamuna karvaa löytyi joka puolelta. :D Kaikki, jotka on joskus uineet jossain järvessä, jossa se pohjamuta nousee pintaan, tietää että näyttää lähinnä apinalta kun nousee ylös vedestä. Siltä se paikoin näyttikin. Kun se vaalea nöyhtä saa päälleen todella tumman kisavärin, niin sehän näytti aika sexyltä. Score! Parit haavatkin mä onnistuin itselleni viiltelemään, jotka sitten toki näkyivät kauemmaksikin, awesome! Katsomoon en kyllä usko niiden näkyneen, mutta silti. Kisaviikon keskiviikkona ihon piti saada levätä, joten sille ei tehty mitään. Paitsi löysin haituvia käsistä ja päätin "varovasti" ilman vettä sheivata ne pois. No vaikka kuinka varovasti tekisi, niin kyllä siinä ihosta lähtee pinta irti. No jäihän niistä sitten sellaisia väriläiskiä lopulta ihoon kun värjättiin. :D
Kaveri tuli maalaamaan ekan kerroksen Protania perjantaina aamupäivällä. Mulla loppui vedenjuonti iltapäivästä, sillä kropasta piti saada nesteet pois, mutta mulla tuli jo joskus aamulla alavatsa oikealta tosi kipeäksi ja olinkin ihan varma, että ne menkat sieltä alkaisivat kun oli paha olokin. Mä sain luvan ottaa buranaa ja vaan makoilin lattialla jalat ilmassa. Pahin olo meni ohi, mutta vatsa oli sen näköinen kuin olisin raskaana ollut!!
Värjäysoperaatiota. Kaveri toimi apuna kiitti Helkku! ;)
Kisaviikon blingiä. Kyllä paljon erikoisemmatkin kynnet on hienot, mutta mun mielestä aivan turhaa hifistelyä, sillä mun mielestä plainit valkoiset tipit vähällä blingillä näyttää parhailta. Mauttomiakin väkerryksiä on nähty.
Kaveri tuli maalaamaan ekan kerroksen Protania perjantaina aamupäivällä. Mulla loppui vedenjuonti iltapäivästä, sillä kropasta piti saada nesteet pois, mutta mulla tuli jo joskus aamulla alavatsa oikealta tosi kipeäksi ja olinkin ihan varma, että ne menkat sieltä alkaisivat kun oli paha olokin. Mä sain luvan ottaa buranaa ja vaan makoilin lattialla jalat ilmassa. Pahin olo meni ohi, mutta vatsa oli sen näköinen kuin olisin raskaana ollut!!
Huono fiilis kun paha olo yllätti.
Hyi kamala, eikä oikein pystynyt sisäänkään vetämään kun alavatsan oikealla puolella tuntui pistävä kipu. Siinä sitten piti vaan toivoa, että menee ohi seuraavaan päivään mennessä. Lähdettiin sitten ajelemaan kohti Jyväskylää klo 16.00 ja jumiuduttiin tunniksi Kehä I ruuhkiin, KIVA! Siitä sitten reippaasti klo 19.30 rekisteröintiin Sokos Hotel Alexandraan. Siellä piti tehdä mittaus sekä hyväksyttää bikinit ja kengät. Homma ohi 5minuutissa ja siitä lähdin koutsien luokse väritsekkiin Sokos Hotel Paviljonkiin. Väri ohi hyvä ja ohjeiden mukaan mentiin eli hotellille vetämään toinen Protan-kerros. Mua väsytti tässä vaiheessa aivan sairaasti ja kisafiilis oli tipotiessään... Muistan, että mä halusin vaan nukkumaan ja että kaikki olisi jo ohitse. Saatiin suht nopeasti se toinen kerros väriä levitettyä. Iltapalan jälkeen olikin mun aika kiskoa vähän valkkaria. ;) Mä vaan valitettavasti en oikein välitä kuivasta valkkarista varsinkaan kun ei vettä saanut juoda, niin sen kiskominen oli aika tuskallista. Mutta toimi ainakin loistavana unilääkkeenä ja nukuinkin aivan törkeen hyvät 8h yöunet.
Vetäsin päivän viimeisen aterian ja puoli tomaattia oli jäljellä kun huomasin, että magnesiumit oli vielä ottamatta. Nestettähän ei tässä vaiheessa enää juotu, joten tomaatin päälle ja ääntä kohti. Olipas ihana makuelämys!
Kisa-aamuna herättiinkin sitten klo7 maalaamaan ensimmäinen kerros Jan Tana -kisaväriä. Olinhan mä aika Oompa Loompa. Mä vetelin aamupalaa naamaan ja kuivattelin väriä ja hengailin alasti, ja vatsan kanssa oli ongelmia edelleen. En pystynyt yhtään vetämään vatsaa sisään, ilman että tuntui sellainen ikävä pisto. Siinä kohtaa aamulla mulle iski ihan hirmuinen väsymys taas, mutta ei siinä oikein ollut aikaa nukkua. Kiirehän siinä sitten lopulta tuli kun piti hiukset laittaa, sekä toinen kerron Jan Tanaa ennen klo 12.00 meikkiä. Ja olinkin sieltä 15min myöhässä (yllätys). Sain kumminkin naamani kuntoon. Alussa meikki näytti liian tummalta ja tunkkaiselta ja ennen kaikkea vaan oranssilta. Kisakuvissa se ei kuitenkaan näytä niin pahalta kuin voisi kuvitella, mutta oon silti sitä mieltä, että meikki kokonaisuudessaan oli yksinkertaisesti aivan liian tunkkainen eikä pätkääkään fresh. Oma vika siinä mielessä, että en oikein tiennyt minkälaista lookia mun tulisi vaatia. Mä kyllä sanoin millä tavalla haluan luomivärin, mutta meikkaaja vissiin ymmärsi väärin ja näin ollen kun en itseäni nähnyt peilistä, niin en osannut valittaakaan. Lisäksi mä yleensä en edes kehtaa valittaa tollaisista asioista vaikka tietenkin pitäisi. No joo, eipä siinä olisi ollut aikaakaan alkaa mitään muuttamaan.
Kisa-aamulta. Kattokaa tota mahaa oikeesti! Hirveetä katottavaa ja ilme kertoo paremmin kuin hyvin sen hetkisen fiiliksen.
Meikin aikana tajusin, että perkele, kämmenselät ja jalkapöydäthän piti myös maalata ennen kisapaikalle menoa. Mä olin jotenkin ollut siinä uskossa, että ne maalataan siellä, mutta eihän se niin tietenkään ollut. Olin sekoittanut kaksi asiaa keskenään enkä sen enempää ajatellut asiaa. Olin siis backstagella vasta klo 13.30 vaikka tasalta piti olla viimeistään. Enkä edes pitänyt kiirettä, sillä olinhan minä pitkässä sarjassa.
Kun tajusin, että maalia olis lisättävä niin äkkiä vaan paniikkiviesti kaverille että pian takasin, mä tarviin maalaajan paikalle! Maalari maalasi merkkua... Onneksi oli värit mukana varmuuden vuoksi.
Kun mä viimein sinne backstagelle pääsin, niin ehkä 10minuuttia ehdin makoilla kun lähdin vessaan ja yhtäkkiä pitkän sarjan tytöt komennettiinkin pystyyn pumppailemaan ja liimailemaan biksuja. SIIS HÄH? JUSTHAN LYHYET TYTÖT MENI LAVALLE?! MITÄ MÄ EN OO SYÖNY SUOLAA ENKÄ MITÄÄN JA MUN HIUKSETKIN ON HUONOSTI APUA!
Umppalumppa ja näytän alvin pikkuoravalta kun toi huulipuna kiiltää siten, että olis hampaat näkyvillä xD
Meikin aikana tajusin, että perkele, kämmenselät ja jalkapöydäthän piti myös maalata ennen kisapaikalle menoa. Mä olin jotenkin ollut siinä uskossa, että ne maalataan siellä, mutta eihän se niin tietenkään ollut. Olin sekoittanut kaksi asiaa keskenään enkä sen enempää ajatellut asiaa. Olin siis backstagella vasta klo 13.30 vaikka tasalta piti olla viimeistään. Enkä edes pitänyt kiirettä, sillä olinhan minä pitkässä sarjassa.
Kun mä viimein sinne backstagelle pääsin, niin ehkä 10minuuttia ehdin makoilla kun lähdin vessaan ja yhtäkkiä pitkän sarjan tytöt komennettiinkin pystyyn pumppailemaan ja liimailemaan biksuja. SIIS HÄH? JUSTHAN LYHYET TYTÖT MENI LAVALLE?! MITÄ MÄ EN OO SYÖNY SUOLAA ENKÄ MITÄÄN JA MUN HIUKSETKIN ON HUONOSTI APUA!
Paniikki iski ja lopulta mun biksut liimattiin todella nopeasti ja yks huoltaja laittoi mulle öljyä mun jo kävellessä jonoon. Ehdin pumppailla ehkä pari kertaa ja hampaat täynnä salee jotain sipsin paloja olinkin jo jonossa. Pumppiviinatkin vedin naamaan hujauksessa, mutta ihan väärään aikaan eikä siitä ollut siis mitään apua kun en ehtinyt pumppailla mitään. Kaikki meni niin nopeasti ja olin ollut tosi rauhallinen kunnes jonossa sitten se jännitys iski ja sydän hakkas tsiljoonaa. Lineupin tytöt oli kyllä ihania ja Sahara Beautyn Sannakin vaan otti mua käsistä kiinni ja sanoi että "kaikki hyvin" ja yritti rauhoitella. Niin hyvä fiilis takahuoneessa! :) Se hetki, kun lavatuomari(?) sanoi, että "nyt lavalle" yritin vaan laittaa hymyn naamalle ja vatsa niin sisään kuin mahdollista. Muistan sen fiiliksen kun jono lähti liikkumaan. Oli aivan sairaan outoa kävellä sinne, kun kuuli kannustushuutoja. Muistan vaan kirkkaat valot, ja tuomareiden äivän jäätävät pokerinaamat. Yhdenkään heidän ilme ei värähtänytkään joten siinä kun yritti itse hymyillä mahdollisimman paljon, niin tuntu vähän hassulta kun ei saanut vastakaikua. xD Kun siirryttiin vertailualueelle mun olo oli, kuin oltais jossain karjamarkkinoilla, jossa meidät arvostellaan päästä varpaisiin ja katsotaan kuka on paras. Kunnon lihatiskimeininki hahah. Tärisin ihan sikana, enkä millään meinannut pysyä paikallaan lineupissa, vaikka ne asennot on mulle juurikin ne helpoimmat. Käännökset meni jännityksestä huolimatta ihan hyvin. Naama alkoi kyllä kramppaamaan ja loppua kohden oli ihan täys mahdottomuus hymyillä kunnolla, kokeilkaa ihan oikeasti itse vetää levein mahdollinen hymy ja pitää se vaikka 10minuuttia putkeen. Ei oo muuten helppoa ilman, että se muuttuu irvistykseksi :D
Siinä on nyt neljä kuvaa suoraan ensimmäisestä pudotusvertailusta. Tässä kohtaa mentiin siis 5-6hlö ryhmissä tekemään asennot ja kaksi vähiten pisteitä saanutta putosi varsinaisesta kilpailusta ja tässä vaiheessa. As you can see, mulla ei todellakaan ollut kireä kunto. Mun silmiin sattuu edes kattoa tota etuasentokuvaa. Kauheeta puhua itsestään näin, mutta tottakai mulla on näin sanoessa kisalasit päässä, sillä kilpailussa tietyt kriteerit on täytettävä. Mutta ihan oikeesti ton kuvan perusteella näytän siltä, etten oo koskaan salilla käynytkään. Body-lehden galleriasta löytyy myös kuvia vähän lähempää, mä en nyt jaksanut alkaa leikkelemään näitä. Noh, eniwei. Huomasin myös jälkeenpäin kuvia katsoessa, että oon seissyt lineupissa väärinpäin, eli siten, ettei numerolappu näkynyt vaikka kuinka luulin että onnistuu. En vaan enää pystynyt olemaan samassa asennossa vaan oli pakko vaihtaa. Mutta eka kierros jätti vaan aivan sairaan oudon fiiliksen, enkä oikein päässyt mukaan siihen hommaan. En osannut nauttia.
Kun päästiin ekan kierroksen jälkeen takahuoneeseen sanoin vaan, että en ees tajua mitä tossa tapahtu. Odoteltiin ketkä tippuisivat jatkosta ja parin minuutin kuluttua mun numeroa kuulutettiin. Mulle sanottiin, että valitettavasti et ole jatkossa. Varmistin asian kahteen kertaan tältä tuomarilta sekä myöskin meidän tiimin Sirpalta. Siinä kohtaa jäi aika tyhjä fiilis. "Siis olinko mä oikeasti NOIN huono"? Ajattelin, että kunto ei todellakaan ollut se mitä piti, mutta mun esiintyminen olisi ehkä voinut pelastaa pari sijaa. Itku meinasi tulla, mutta ei se sitten tullutkaan. Pariin kertaan. Yks toinenkin tyttö jäi ilman paikkaa ja laitoin sillä hetkellä viestiä Bullille, että putosin jatkosta, saanko lähteä kisapaikalta. Mun piti siis saada jatko-ohjeet, että jatkanko Tampereelle vai oliko mun kisat nyt tässä. Sovittiin, että tavataan aulassa. Pakkasin mun tavarat todella nopeasti ja menin hengailemaan aulaan. Mussutin sipsejä, joita mulla oli mukana, mutta vettä mulla ei ollut juuri sillä hetkellä mukana eikä ollut janokaan (onneksi...selviää kohta), koska täytin pulloa vain sen verran mitä takahuoneessa pitikin olla.
Sekä napin selfieitä hah.
Ehdinkin kirjoittaa Fitfarmin facesivulle päivityksen, etten ees tajua mitä siellä tapahtui. Ehdin mä siellä aulassa varmaan 10min hengailla ja ilmoitin myös kavereille joskus 14.30, että tipuin jatkosta, ja että voidaan lähteä kisapaikalta. Sovittiin kuitenkin, että kun ovat kerran maksaneet lipuista, niin voivat jäädä katsomaan kisoja kunnes mä oon saanut koutseilta jatko-ohjeet. Ilmoitin Bullille, että oon aulassa odottamassa. Samaan aikaan tuli kaverilta viesti (joka siis katsomossa), että "mitä ihmettä sun sarjassa sanottiin että vääriä kilpailijoita lavalla ja kaikki poistu takaisin taakse" ja "mee nyt vielä tarkistaa se tilanne sinne taakse". Mulla alko aika hitaasti raksuttaa.. että ei helvetti tää voi olla todellista, pitäskö mun olla lavalla??? Samalla hetkellä tulikin soittoa meidän tiimin Elinan puhelimesta, että "hei tuutko takasin tänne taakse sun pitäs olla lavalla".... Järjestäjien paperisotku siis aiheutti tämän kaiken.
Ehdinkin kirjoittaa Fitfarmin facesivulle päivityksen, etten ees tajua mitä siellä tapahtui. Ehdin mä siellä aulassa varmaan 10min hengailla ja ilmoitin myös kavereille joskus 14.30, että tipuin jatkosta, ja että voidaan lähteä kisapaikalta. Sovittiin kuitenkin, että kun ovat kerran maksaneet lipuista, niin voivat jäädä katsomaan kisoja kunnes mä oon saanut koutseilta jatko-ohjeet. Ilmoitin Bullille, että oon aulassa odottamassa. Samaan aikaan tuli kaverilta viesti (joka siis katsomossa), että "mitä ihmettä sun sarjassa sanottiin että vääriä kilpailijoita lavalla ja kaikki poistu takaisin taakse" ja "mee nyt vielä tarkistaa se tilanne sinne taakse". Mulla alko aika hitaasti raksuttaa.. että ei helvetti tää voi olla todellista, pitäskö mun olla lavalla??? Samalla hetkellä tulikin soittoa meidän tiimin Elinan puhelimesta, että "hei tuutko takasin tänne taakse sun pitäs olla lavalla".... Järjestäjien paperisotku siis aiheutti tämän kaiken.
Se fiilis sillä hetkellä oli vaan tosi epätodellinen.... Siis voiko tää olla todellista. Katoin mun kaikkia kamoja siinä penkillä levällään. Oli samaan aikaan epätoivo ja "jes". Ei siinä muuta ku kamat kasaan, pari kirosanaa ja juoksin takasin bäkkärille. Kaikki huoltajat yhtäaikaa repi multa vaatteet päältä, liimaili ja laitto öljyä ja huulikiiltoa. Parissa minuutissa oli jonossa ja joku siinä vielä liimaili mun biksujen alaosaa kiinni. Mutta kuvistahan mä näin, että se oli jäänyt liimaamatta yhdestä kohtaa ja näin ollen näytti omasta mielestä rumalta. Käveltiin lavalle ja olin kyllä kuin naantalin aurinko. Katoin Bullia ja seki naurahti katsomosta. 5 min aiemmin olin viestissä sanonut, että oon aulassa... SIIS OIKEESTI V****!!! :D Luojan kiitos en tehnyt mitään mun meikeille tai hiuksille!! Vähän repesin lavalla nauramaankin, kaveri sano että se huomas saman. Mutta plussaa oli se, että mua ei jännittänyt pätkääkään, joten en tärissyt tai mitään muutakaan. Olin kolmannessa vertailussa, joten arvatenkin ei finaalipaikkaa mulle ollut luvassa. Ja ihan syystä, kyllä se top 6 oli ihan huikea! :) Mä olin vasta 12/18, mutta suoraan sanottuna oon tyytyväinen tohonkin suoritukseen (etten ollut viimeinen) sillä kunnolla ja ottaen huomioon kaikki mikä meni enemmän tai vähemmän pieleen lopussa.
Siinäpä olis sitten kakkos kierroksen alkuvertailua. En tykkää näkemästäni, mutta no can do. MUTTA kattokaapas kuka rikkoi sääntöjä ja päätti laittaa tälle kierrokselle RANNEKORUN. Body fitnessissä siis ei saa olla koruja ennen finaalikierrosta.
Tosta jutusta on kyllä revitty huumoria ihan liikaa. Siis voiko enää olla nolompaa mokaa!!! Tottakai tostakin tulee miinusta ku on joku helv**** muovinkappale ranteessa, joka on kaikenlisäks mauttomuuden huippu!! En kestä, nauran nytkin. Mutta syytön mä siihen olen, että järjestäjät säätää.
Tosta jutusta on kyllä revitty huumoria ihan liikaa. Siis voiko enää olla nolompaa mokaa!!! Tottakai tostakin tulee miinusta ku on joku helv**** muovinkappale ranteessa, joka on kaikenlisäks mauttomuuden huippu!! En kestä, nauran nytkin. Mutta syytön mä siihen olen, että järjestäjät säätää.
Noh, ekat kisat oli siinä ja sitten kun ei finaalipaikka lohjennut niin taas pakkailtiin kamoja ja fiilis oli IHAN eri kun ekalla kerralla. En ollut pettynyt... en edes järjestäjien sotkuun vaikka se olikin epäreilua mua kohtaan, sillä en mä silti olisi varmasti ollut finaalissa vaikka tämmöstä säätöä ei olisi tapahtunutkaan. Tästä syystä mä en ollut vihainen tai mitään. Sirpa nauro kun sanoin että mun fiilis on hyvä silti. :D Mitä se raivoaminen tai muukaan olisi auttanut?? Meni jo ja sillä selvä. :D Olin kuulemma hänen historian ensimmäinen kilpailija joka on suunnilleen kutsuttu parkkipaikalta takasin lavalle. HAH.
Näytän tossa meikissä ihan noidalta. Simsalabim.
Aulaan poistuttiin ja sain ohjeet Tampereelle. En siinä vaiheessa ollut varma jatkanko enää sinne, sillä en tiennyt mikä asia oli niin pielessä etten edes päässyt alkukarsinnasta jatkoon. Siinä kohtaa päätin, että kyllä mä sinne menen koska miljoona ja yksi asiaa pystyi vielä tekemään paremmin. Mietin, että vaikka se finaalipaikka ei aukeaisi edes Tampereelta, niin ainakin oon sitten tehnyt kaiken "oikein" eikä mikään jää kaivelemaan.
Kisojen jälkeen mä vetäsin ensitöikseni loput metukat riisipiirakalla NAMNAMNAM! Me lähdettiin siitä sitten syömään yhteen paikalliseen raflaan, mutta niin outoa kun se olikin, mitään ei enää tehnyt mieli siinä vaiheessa kun ruoka saatiin naaman eteen.
Alkuruoat oli hyviä, nachoja, valkosipulileipää ja vuodenjuustoleipää. Eipä niitäkään kyllä montaa suupalaa mennyt alas. Päätin ottaa ihan rehellisen Burgerin pääruoaksi, mutta siitä lähinnä maistui se juusto, melkein puolet pihvistä sekä ranskalaiset. Koko pöytäseurue oli pettynyt ruokiin, mutta kyllähän mä silti vatsani sain täytettyä. Mutta jälkkäri oli saatava... Mäkin sundae ilman kastiketta omnom pehmistä!
Alkuruoat oli hyviä, nachoja, valkosipulileipää ja vuodenjuustoleipää. Eipä niitäkään kyllä montaa suupalaa mennyt alas. Päätin ottaa ihan rehellisen Burgerin pääruoaksi, mutta siitä lähinnä maistui se juusto, melkein puolet pihvistä sekä ranskalaiset. Koko pöytäseurue oli pettynyt ruokiin, mutta kyllähän mä silti vatsani sain täytettyä. Mutta jälkkäri oli saatava... Mäkin sundae ilman kastiketta omnom pehmistä!
ABC vessaselfie. Piti pysähtyä vielä matkalla ostamassa juustoa ja lisää metukkaa, sillä mulla oli Saaristolais Ruisnappeja mukana. Reissun paras ruoka oli siis irtokarkit ja leipä <3
Jatkoa seuraa myöhemmin, huomenna aukeaa 2 luukku pysykää kuulolla ;) Tästä tuli niin pitkä teksti, että saattaa olla vähän sekavaa settiä. Hang in there!
PS. Instassa julkaisen kuvia ja videoita tägillä #touhukalenteri. Facebookista löytyy tämä sivu ja siellä joka päivä aukeaa uusi luukku, jossa on joka päivälle vaihtuva liikunnallinen haastetehtävä. Osoite löytyypi täältä.
Metu
Puss xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti