#3 luukun takaa paljastuu tättärää... pohdintaa lomailusta dieetin aikana. Pahoitteluni jo etukäteen kuvaspämmistä. Nämä kaksi lomajuttua vaan liittyvät toisiinsa enkä viitsi kahta eri postausta tehdä. ;)
Onnistuuko dieettaaminen lomalla? Mä oon ollut dieetillä nyt viimeiset kaksi kesää ja suoraan sanottuna tää on huikea tapa mulle pitää ylimääräiset kesäkilot kurissa hah. Voisin helposti vetää jätskiä litratolkulla ja kesäisin muutenkin tulee helposti herkuteltua enemmän kuin talvella, ainakin minun tapauksessa. Talvella ei oo mitään "syytä" mörssätä turhaan, mutta kesällä tulee käytyä mökillä ja muuten ulkona paljon enemmän, joten houkutuksiakin on paljon enemmän. Kesällä on kivaa fiilistellä, käydä terdellä ja syödä jätskiä ja mansikoita. Alunperin ajattelin, että kisadieetin aikana en missään nimessä lähde mihinkään etelän reissulle, jottei tulisi minkäänlaista säätöä kisadieetin kanssa. Ajattelin, että mitä tahansa voi tapahtua, kuten että salia ei löydy, tai että tulee vaikka vatsatauti. Kuitenkin Suomen kylmät säät saivat meidät varaamaan rantaloman Kroatian Dubrovnikiin. Koskaan ennen en siellä ollut käynyt ja voi pojat että oli kaunista. Oikeastaan syy, miksi ajatusmaailmani muuttui ja päätin lähteä vieraaseen paikkaan dieetillä oli yksinkertaisesti se, että halusin pakoon suomen hyytävän kylmää kesää sekä se, että mä oon muutenkin nyt toteuttanut tätä elämäntapaa just eikä melkeen 3 eri maassa. Joten en kokenut, että Kroatia olisi mikään poikkeus.
Kisadieetin ruokavaliota en niinkään miettinyt, sillä jokaisesta maasta löytyy tonnikalaa, kanaa ja kananmunia sekä vihanneksia. Niillä pärjää (kisa)dieetillä mainiosti. Heraproteiinit (ja prodepatukat) mulla on aina lomamatkoilla mukana välipaloina, olin sitten varsinaisesti dieetillä tai en. Mietin jo lähtiessä kaikki mahdolliset skenaariot läpi ja päätin esimerkiksi kuljettaa käsimatkatavaroissa kaikki lisäravinteet, jotta ruumalaukun mahdollisen katoamisen takia ei tarvitsisi vetää ranteita auki. No ei se laukku onneksi kuitenkaan kadonnut. Asumisen ehdoton kriteeri oli, että sijainti on lähellä palveluita (niin monta kertaa ollut jossain hornan tuutissa), ja että siellä on keittiö sekä jääkaappi. Meidän kämpiltä joka paikkaan pääsi nopeasti, bussi vanhaan kaupunkiin lähti melkein vierestä ja rantaan sekä salille käveli molempiin noin 10minuuttia. Huippua! Uima-allasta meillä ei ollut, joten rannalla meni viikko makoillessa.
Kisadieetin ruokavaliota en niinkään miettinyt, sillä jokaisesta maasta löytyy tonnikalaa, kanaa ja kananmunia sekä vihanneksia. Niillä pärjää (kisa)dieetillä mainiosti. Heraproteiinit (ja prodepatukat) mulla on aina lomamatkoilla mukana välipaloina, olin sitten varsinaisesti dieetillä tai en. Mietin jo lähtiessä kaikki mahdolliset skenaariot läpi ja päätin esimerkiksi kuljettaa käsimatkatavaroissa kaikki lisäravinteet, jotta ruumalaukun mahdollisen katoamisen takia ei tarvitsisi vetää ranteita auki. No ei se laukku onneksi kuitenkaan kadonnut. Asumisen ehdoton kriteeri oli, että sijainti on lähellä palveluita (niin monta kertaa ollut jossain hornan tuutissa), ja että siellä on keittiö sekä jääkaappi. Meidän kämpiltä joka paikkaan pääsi nopeasti, bussi vanhaan kaupunkiin lähti melkein vierestä ja rantaan sekä salille käveli molempiin noin 10minuuttia. Huippua! Uima-allasta meillä ei ollut, joten rannalla meni viikko makoillessa.
Sitä samaa: tonnikalaa, tomaattia, sipulia ja öljyä koska se oli kaikista helpointa. :D
Ruokailut toteutin niin, että aamupalan söin aina huoneessa ja sitten rannalle mukaan frozzy pack -lounas. Kyllä se sen pari tuntia kesti auringossa, mutta suli kyllä todella nopeasti. Lounaaksi söin käytännössä viikon tomaattia ja tonnikalaa koska kurkku maistui tyyliin jollekin lasinpesunesteelle. :D Ei tuo lounas ollut mikään makuelämys, mutta menetteli. Tiedättekö, kun dieetillä kaikki ruoka maistuu oikeasti hyvälle, makunystyrät varmasti herkistyvät jollain tasolla. Välipala oli myös helposti mukaan otettava, mutta päivällisen söin aina salin jälkeen huoneessa. Sitten lähdettiin ravintolaan, jotta toinen osapuoli sai ruokaa ja minä puolestaan seurana aina joko join teetä tai cokista. Ja haistelin ihania ruokia. Siinä vaiheessa kun oot dieetannut monta viikkoa, niin herkkuja ei tavallaan enää tee mieli. Sitä makua ei tavallaan osaa kuvitella enää suussa ja kaikista herkuistakin tulee vaan ruokaa. Mulla kyllä kävi tuuri, sillä sain valmentajalta luvan syödä yhden cheat aterian juuri sillä viikolla ja koska satuttiin olemaan Kroatiassa niin olihan se nyt tosi kiva saada syödä kerran ravintolassa. Mitään ohjeita cheattiin en saanut, mutta tottakai mä tiesin, että se tulisi nimenomaan toteuttaa hiilarilla eikä rasvalla. Eli en tilannut mitään jättipizzaa itselle vaikka mieli olisi kyllä tehnyt. Lopulta maistelin vähän kaikkea: risottoa, paikallisia simpukoita, pizzaa sekä bruchettaa tomaatilla. Jälkkäriksi jätskiä ja pari irtokarkkia.
Herkkuja oli vaikka ja mitä ja mulla perinteisesti (niinkun varmasti myös monella muulla) tulee lomalla herkästi annettua itselle niin paljon siimaa, että suuhun uppoaa ihan kaikkea ja koko ajan. Ja rantalomalla sellainen pöhö ja turvotus ei ole oikein tervetullutta, mutta siitäkin huolimatta syöminen on lomalla kivaa! En esimerkiksi ikinä kotioloissa syö sipsejä, mutta (ranta)lomalla tulee herkästi mussutettua kaikkea ylimääräistä. Ei sekään väärin ole, sillä itselle pitää olla armollinen, mutta tavallaan kun mun aivot menevät lomamoodiin niin homma saattaa herkästi lähteä lapasesta. Mä oon nyt jo pidemmän aikaan syönyt niin, että lounaalla ei ole ollenkaan varsinaista hiilarinlähdettä tai jos on niin pienissä määrin. Mä pidän siitä, että lounas on kevyt, koska en koe tarpeelliseksi kiskoa hiilareita keskellä päivää, varsinkaan jos treenaan vasta illalla. Näin ollen myös lomalla pyrin lounastamaan kevyesti, salaattia jos vaan mahdollista. Kisadieetillä tietenkään ei ollut sitä vaihtohetoa, että alan soveltamaan, mutta dieetin ulkopuolella voisin aivan hyvin syödä ravintolassa esim. lounassalaatin, kuten nytkin oon tehnyt täällä kampuksella ollessa monen monta kertaa. Tosin, mä olen kyllä aivan sairaan tarkka missä syön esim. tuoreita vihanneksia sillä sen verran monta kertaa oon saanut vatsataudin.
Toisinaan tämä on siis mulle ihan mahdotonta ja esimerkiksi pari viikkoa kun oot ollut syömättä kunnon salaattia niin alkaa kummasti olemaan ikävä suomalaista ruokaa. Kun jokainen päivän ateria on raskas ja hiilaripainotteinen, niin mulla ainakin on lopulta inhottava olo kropassa vaikka lomailu ja matkustelu onkin ihanaa. Jos mietitään siis, että en olisi ollut dieetillä etelänloman aikana, niin olisin silti halunnut huoneistoon, sillä kyllä siinä säästää rahaa ihan reippaasti kun ei tarvitse syödä joka päivä kahta kertaa ravintolassa. Saa sellaista ruokaa kun tahtoo ja vielä edullisesti. Mutta kyllä valehtelisin jos väittäisin, etteikö olisi ollut kivempaa syödä samaan aikaan samaa ruokaa kuin matkaseura. Ettei maailma kaadu, jos ei saa oikeaa määrää proteiinia tietyllä kellonlyömällä. Mutta se ei meitä kumpaakaan häirinnyt, että meillä meni ruoka-ajat vähän ristiin, sillä molemmat sen tiesivät ennen reissua varsin hyvin. Vaikea sanoa matkustaisinko enää uudestaan uuteen maahan dieetillä, sillä ruokakulttuurihan silloin jää täysin kokematta. Hyvä ruoka on tärkeä osa mun elämää, muttei niin tärkeä kuin esimerkiksi hauskanpito, uudet ihmiset ja uudet paikat. Stressikerroin kyllä nousee osittain heti jos hommat eivät sujukaan suunnitellusti.
Mulle palkkari, sulle aamupala-pizza. Onneks haistelusta ei tuu kaloreita hihii.
Treenaaminen lomalla ei oo ollut mulle koskaan mikään ongelma. En normaalisti ota stressiä ja pyrin aina suunnittelemaan treenit siten, että mahdollisimman vähän pitää käydä salilla kohteessa. Kisadieettillä tietenkin sovitut treenit tehdään just niinkun pitää, mutta muuten käyn salilla jos siihen on mahdollisuus ja jos jaksan. Lenkkeily on todella helppoa missä tahansa, mutta salitreeneistäkään en ota stressiä. Jos en pääse puntille, niin sitten en pääse. Aamulenkit oli niin helppoja vetää kun lomaseura veti vielä sikeitä. Näin ollen mun lenkit eivät olleet pois yhteisestä ajasta. Ja muutenkin on aivan sairaan mageeta tehdä aamuaerobista noinkin kauniissa maisemissa, tai yleensäkin uudessa paikassa.
Pukkariselfieeeee
Pari kertaa vaihdoin salitreenin ja lenkin paikkaa, jolloin lenkille piti lähteä illalla aamun sijaan. Sillon kyllä piti repiä itseään liikkeelle, ilta-aerobinen ei vaan ole mun juttu jostain syystä. Mutta mäkijuoksu tuolla <3 Vikan illan auringonlasku <3
Mähän myös käväsin partioleirillä kaksi yötä kesällä. Eipä ollut dieetti sielläkään ongelma, mä vaan söin koko ajan omia ruokia. Partioleirin ruoat ovat erittäin hiilaripainotteisia eikä siis missään nimessä olisi olleet edes sovellettuna mulle sopivia. Saatiinkin aika hyviä keskusteluja aikaan siitä, miten sillä ruoalla elää kun myös kasvava nuori tarvitsee proteiinia. Ei niin paljon kuin bodari, mutta kuitenkin. Eihän hiilari edes pidä nälkää varsinkaan kun koko päivä kävellään ees taas. Takaisin ruokiin. Menopäivänä ruoka pysyi hyvin kylmänä kylmälaukussa ja seuraavana päivänä sitten vetelin perus tonnikalaa ja vihannekia, heraa ja muita kuivatuotteita. Kolmannelle päivälle sain vielä vaihto kylmäkallet ja rahkaa. Onnistuu siis metsässäkin, tai ihan missä vaan kunhan vaan hyvin suunnittelee, mutta pidempään en olisi enää siellä voinut olla ihan treenienkin takia, ja tietysti myös siksi, että kun joutuu pois omasta keittiöstä niin stressikerroin lisääntyy huomattavasti. Kauheasti muistettavaa kun ollaan siellä oman mukavuusalueen ulkopuolella.
-Metu xx
Söin kaikki!;)
Toisinaan tämä on siis mulle ihan mahdotonta ja esimerkiksi pari viikkoa kun oot ollut syömättä kunnon salaattia niin alkaa kummasti olemaan ikävä suomalaista ruokaa. Kun jokainen päivän ateria on raskas ja hiilaripainotteinen, niin mulla ainakin on lopulta inhottava olo kropassa vaikka lomailu ja matkustelu onkin ihanaa. Jos mietitään siis, että en olisi ollut dieetillä etelänloman aikana, niin olisin silti halunnut huoneistoon, sillä kyllä siinä säästää rahaa ihan reippaasti kun ei tarvitse syödä joka päivä kahta kertaa ravintolassa. Saa sellaista ruokaa kun tahtoo ja vielä edullisesti. Mutta kyllä valehtelisin jos väittäisin, etteikö olisi ollut kivempaa syödä samaan aikaan samaa ruokaa kuin matkaseura. Ettei maailma kaadu, jos ei saa oikeaa määrää proteiinia tietyllä kellonlyömällä. Mutta se ei meitä kumpaakaan häirinnyt, että meillä meni ruoka-ajat vähän ristiin, sillä molemmat sen tiesivät ennen reissua varsin hyvin. Vaikea sanoa matkustaisinko enää uudestaan uuteen maahan dieetillä, sillä ruokakulttuurihan silloin jää täysin kokematta. Hyvä ruoka on tärkeä osa mun elämää, muttei niin tärkeä kuin esimerkiksi hauskanpito, uudet ihmiset ja uudet paikat. Stressikerroin kyllä nousee osittain heti jos hommat eivät sujukaan suunnitellusti.
Mulle palkkari, sulle aamupala-pizza. Onneks haistelusta ei tuu kaloreita hihii.
Mulle aamupalamunaa ja sulle pizzaa. Reilu jako.
Treenaaminen lomalla ei oo ollut mulle koskaan mikään ongelma. En normaalisti ota stressiä ja pyrin aina suunnittelemaan treenit siten, että mahdollisimman vähän pitää käydä salilla kohteessa. Kisadieettillä tietenkin sovitut treenit tehdään just niinkun pitää, mutta muuten käyn salilla jos siihen on mahdollisuus ja jos jaksan. Lenkkeily on todella helppoa missä tahansa, mutta salitreeneistäkään en ota stressiä. Jos en pääse puntille, niin sitten en pääse. Aamulenkit oli niin helppoja vetää kun lomaseura veti vielä sikeitä. Näin ollen mun lenkit eivät olleet pois yhteisestä ajasta. Ja muutenkin on aivan sairaan mageeta tehdä aamuaerobista noinkin kauniissa maisemissa, tai yleensäkin uudessa paikassa.
Pari kertaa myös mäkitreeniä, sillä niitä sieltä kyllä löytyi. Siellä oli ranta, jossa oltiin joka päivä.
Ihan älytön fiilis jumpata tuolla ja vaikka energiaa olikin vähän, niin aiva sitä vaan jaksoi painaa ja olotila treenin jälkeen... ei sitä vaan voi edes sanoin kuvailla.
Salijumppaa. Oli muuten tosi hyvä sali suosittelen kaikille, jotka käy Dubrovnikissa ja haluavat myös treenata! Eikä ollut kalliskaan. Olisko ollut jotain 5e.
Muistan tän fiiliksen kun piti lähteä juoksemaan portaita siinä kuumuudessa ja energiaa oli nollat vaikka tää tais olla jopa cheatin jälkeinen aamu. Dubrovnikissa on muuten huikeet mahdollisuudet kaikkeen mäki/porrastreenin.
Old town. <3
Mähän myös käväsin partioleirillä kaksi yötä kesällä. Eipä ollut dieetti sielläkään ongelma, mä vaan söin koko ajan omia ruokia. Partioleirin ruoat ovat erittäin hiilaripainotteisia eikä siis missään nimessä olisi olleet edes sovellettuna mulle sopivia. Saatiinkin aika hyviä keskusteluja aikaan siitä, miten sillä ruoalla elää kun myös kasvava nuori tarvitsee proteiinia. Ei niin paljon kuin bodari, mutta kuitenkin. Eihän hiilari edes pidä nälkää varsinkaan kun koko päivä kävellään ees taas. Takaisin ruokiin. Menopäivänä ruoka pysyi hyvin kylmänä kylmälaukussa ja seuraavana päivänä sitten vetelin perus tonnikalaa ja vihannekia, heraa ja muita kuivatuotteita. Kolmannelle päivälle sain vielä vaihto kylmäkallet ja rahkaa. Onnistuu siis metsässäkin, tai ihan missä vaan kunhan vaan hyvin suunnittelee, mutta pidempään en olisi enää siellä voinut olla ihan treenienkin takia, ja tietysti myös siksi, että kun joutuu pois omasta keittiöstä niin stressikerroin lisääntyy huomattavasti. Kauheasti muistettavaa kun ollaan siellä oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Sinne oli rakennettu "kuntosali" awww!
Aivan käsittämättömän kaunis Suomen luonto!!
Iltapalaa :)
Hitto toi oli rasittavaa tehdä metsässä, jossa ei missään ollut kunnollista tasaista alustaa :D
Metsässäkin voi jumpata. Ohjattiin intervallikuntopiiri, mutta valitettavasti ohjaajien lisäksi kukaan ei ilmaantunut paikalle aamulla kello 7, joten ohjaajat joutuivat jumppaamaan yksin. ;) Hyvät puitteet oli tehdä rappusjuoksua, kahlakuulaheilautuksia, punnerruksia, vuorojaloin hyppyä laatikon päälle, leuanvetoja jne.
Rakastuin Tammisaareen. Rakastuin Suomen kesään <3
-Metu xx
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti